Kirjoitin taannoin Kansallisen Lastenliiton lehteen välittämisestä.

Tapasin yllättäen vanhan ystävän, joka sanoi toimivansa aktiivina Mannerheimin Lastensuojeluliitossa. Hän kertoi, miten ajatus toimintaan mukaan lähtemisestä oli syntynyt. Hänen elämäntilanteensa oli muuttunut ja vapaa-aikaa oli aiempaa enemmän. Hän oli päättänyt alkaa tehdä vapaaehtoistyötä järjestölle, josta hänen perheensä oli aikanaan saanut korvaamatonta apua.

Vapaaehtoisessa seura- tai järjestötoiminnassa konkretisoituu erinomaisella tavalla aito välittämisen periaate, jota yhteiskunnassa kaivattaisiin enemmänkin. Kolmannen sektorin toiminnassa erityisen arvokas on juuri edellisen tarinan osoittama piirre. Kuka tahansa voi mennä mukaan tekemään hyvän työn. Auttamisen ei aina tarvitse olla viranomaistoimintaa.

Kodin ja läheisten merkitys on korvaamaton ja perhe on välittämisen perusyksikkö. Pirkanmaalla lasten huostaanotot ovat kuitenkin olleet huolestuttavassa kasvussa. Kaikki perheet eivät voi hyvin. Huostaanotto on aina paitsi inhimillinen tragedia niin myös erittäin kallis toimenpide yhteiskunnalle. Taloudellisesti niukkoinakin aikoina pitäisi panostaa riittävästi ennaltaehkäiseviin palveluihin ja varhaisen puuttumisen tukeen, jotta perheiden ongelmat eivät pääsisi kärjistymään esimerkiksi huostaanottotilanteeseen asti.

Turvaverkkojen ja ennaltaehkäisevien palvelujen on oltava kohdillaan, mutta pelkästään viranomaisten toiminnalla tai lakeja ja normeja säätämällä ei synny lisää aitoa välittämistä ja hyvinvointia perheisiin. Välittämistä ei voi ulkoistaa vain valtion tehtäväksi. Kun aito välittäminen yritetään valtiollistaa, jää vain järjestelmän vastuu. Sellainen ei ole inhimillinen maailma.

Liikunnalla ja kulttuurilla on ehdoton hyvinvointia edistävä vaikutus. Esimerkiksi erilaisia harrastusmahdollisuuksia tarjoavat urheiluseurat tekevät hyvää työtä liikuttaessaan suomalaisia. Jokaiselle lapselle ja nuorelle pitäisi turvata mahdollisuus ainakin yhteen mieluisaan harrastukseen.

Erityisesti näin vapaaehtoistoiminnan teemavuonna on hyvä muistaa arvokasta työtä tekevät järjestöt ja seurat. Ne täydentävät merkittävästi esimerkiksi kunnallisia palveluja. Kolmannen sektorin toimijoissa piilee vielä paljon hyödyntämätöntä potentiaalia. Esimerkiksi Pirkanmaan lastenliiton tavoitteena on laajentaa toimintaa koululaisten iltapäiväkerhojen järjestämiseen. Meidän kunnallisten päättäjien pitää ymmärtää arvostaa ja tukea enemmän toimintaa, jossa kuka tahansa voi lähteä tekemään hyvän työn.