Suomi huolehtii omasta uskottavasta puolustuksesta sekä osallistuu eurooppalaiseen yhteistyöhön ja kansainväliseen kriisinhallintaan. Aktiivisuutemme kansainvälisillä kentillä tähtää suomalaisen turvallisuuden ja hyvinvoinnin parantamiseen.
Suomen sotilaallista maanpuolustusta uudistetaan vuosina 2012-2015 vastaamaan 2020-luvun vaatimuksia ja uutta turvallisuusympäristöä. Suomen sotien jälkeisen historian suurin puolustusvoimauudistus ei tarkoita puolustuksemme peruslinjausten muuttumista. Kaikissa oloissa Suomella on oltava uskottava itsenäinen puolustuskyky, joka perustuu yleiseen asevelvollisuuteen ja alueelliseen puolustukseen. Koko Suomea on kyettävä puolustamaan. Suomi siis ylläpitää ja kehittää omaan toimintaympäristöönsä mitoitettua puolustuskykyä.
Puolustusvoimat on sopeutettava pieneneviin ikäluokkiin ja kasvaviin kustannuspaineisiin. Uudistus koskee sekä puolustusvoimien toimintaa että rakenteita. Puolustusvoimissa muutostarve on tiedetty jo pitkään, ja valtion velkaantumisesta johtuva säästöpaine aikaistaa toimenpiteitä.
Suomeen rakennetaan pienemmät mutta tehokkaammat ja modernimmat puolustusvoimat. Puolustusmateriaalin hinnan nopea nousu ja kaluston vanheneminen eivät mahdollista nykyisten suuruisten puolustusvoimien ylläpitoa, koska puolustuskyky edellyttää riittäviä materiaalihankintoja. Uudistuksen lähtökohtana on kriisiajan puolustusvoimat. Rauhanajan varustuskuntarakenne ja koulutusjärjestelmä suunnitellaan ja mitoitetaan puolustusvoimien sodanajan tarpeiden mukaisesti. Kriisitilanteessa maata ei puolusteta varuskunnista käsin.
Maanpuolustuksessa puolustusvoimien suorituskyky on kaikista olennaisinta. Uudistuksen tavoitteet tulee pitää kirkkaana mielessä. Meidän on varmistettava Suomen puolustuskyky myös uudessa tilanteessa 2020-luvulla ja sen jälkeen. Yhtä aikaa on saatava pysyviä säästöjä ja luotava uutta puolustuskykyä. Niukkenevat puolustusmäärärahat on siis suunnattava puolustuskyvyn kannalta kaikista tarkoituksenmukaisimmalla tavalla.
Mekaaniset säästöt ilman strategista ajattelua eivät riitä. Ydintehtävän turvaaminen edellyttää puolustusvoimien voimavaroja olennaiseen. Rakenteita on kevennettävä ja uudistettava, jotta toiminta ja resurssit saadaan tasapainoon. Kovan ytimen turvaaminen edellyttää luopumista toissijaisista toiminnoista ja yksiköistä. Henkilöstöä on tietenkin kohdeltava reilusti.
Ikäluokkien pieneneminen tarkoittaa, että tulevina vuosina puolustusvoimissa on koulutuksellista ylikapasiteettia, jos jatketaan nykyrakenteella. Tämä tarkoittaa väistämättä myös varuskuntien lakkautuksia. Jo tällä hetkellä lämmitämme noin 1 500 ylimääräistä sänkyä. 5-6 vuoden kuluttua asevelvollisten ikäluokka on noin 4 000 nykyistä pienempi. Miksi siis lämmittäisimme seiniä ja ylimääräisiä varuskuntia sen sijaan, että niukkenevat resurssit käytettäisiin Suomen puolustamiseen. Puolustetaan mieluummin maata.
Paikallisesti varuskunnilla on tunnearvoa ja aluepoliittista arvoa. Ymmärrän sen varsin hyvin. Mutta kun joudutaan valitsemaan aluepolitiikan ja puolustuskyvyn välillä, täytyy ajatella jälkimmäistä. Sitä paitsi on tehokkaampiakin tapoja käyttää valtion rahaa aluepolitiikkaan; tuetaan mieluummin esimerkiksi elinkeinotoimintaa.
Maassamme perinteisesti korkealla tasolla ollutta maanpuolustustahtoa on erityisesti vaalittava puolustusvoimien uudistuksessa. Tässä vapaaehtoinen maanpuolustus on avainasemassa. Siksi on hyvin tarpeellista, että vuoden 2012 budjettiin puolustusministeriön momentille eduskunnassa tehdyt lisäykset kohdistuvat vapaaehtoiseen maanpuolustukseen (MPK ry), jonne suunnattiin 200 000 euron lisäpanostus.
Suomi myös jatkaa aktiivista osallistumista kriisinhallintatoimintaan muun muassa uudella Unifil-operaatiolla. Suomalaisille kriisinhallintatehtävissä toimineille rauhanturvaajille tarvitaan nykyistä parempia yhteiskunnan turvaverkkoja. Valtion on kannettava vastuu operaatioissa loukkaantuneista kaikissa tapauksissa korostaen heidän isänmaan eteen tekemänsä tärkeän työn tunnustamista ja arvostusta. He eivät enää saa joutua taistelemaan hoidostaan, kuten nyt on viimeaikaisten uutisten mukaan tapahtunut.
