Aamulehden Näkökulmassa 9.1. kauhisteltiin aiheellisesti suomalaisten tietoja politiikasta. Vain 26 % suomalaisista tietää, mitä tehtäviä eduskunnalla on ja vain 15 % tietää, montako meppiä Suomella on. Luvut eivät ole mikään ihme, koska todellisuudessa hukassa on koko homman perusidea eli se, miten juuri minä voin vaikuttaa ja mitä eroa puolueilla oikeastaan on.

Meillä on maailmaan parhaat opettajat ja mainetta niittänyt koulujärjestelmä. Asenteissa olisi kuitenkin tarkistamisen varaa. Liian usein koko koulutusketjumme läpäistään asenteella; ”politiikka ja äänestäminen on ihan sama, ei kiinnosta”. Tällöin on aivan turha odottaa, että aiheeseen liittyvä hyvinkään päntätty nippelitieto pysyy muistissa.

Politiikka on vaiettu kuoliaaksi kouluissa. Todellinen ymmärrys puolueiden eroista ja siitä, mistä politiikassa oikeastaan on pohjimmiltaan kyse, ei synny pänttäämällä kaaviota lainsäädäntöprosessista tai teoriaa parlamentaarisen järjestelmän perusideasta. Pikemminkin oppilas voi ajatella, että ”juu näinhän se laki syntyy, äänestin tai en”.

Kouluissa vallinneen hyssyttelyn ilmapiirin ja suoranaisen politiikan pelon vuoksi opettajien on saattanut olla vaikeaa tarjota oppilaille käytännön esimerkkejä vaikuttamisen tavoista tai kutsua vierailulle vaikuttajia, joihin nuoret voivat samaistua. Käytännön tutustuminen työelämään on tärkeää. Myös yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen pitää tutustua käytännössä.

Politiikka on uskallettava tuoda kouluihin konkreettisessa ja helposti lähestyttävässä muodossa. On todella hienoa, että jotkut rohkeat yhteiskuntaopin opettajat ovat tämän oivalluksen tehneet ja toimineet sen mukaan. Olen käynyt lukioiden yhteiskuntaopin tunneilla kertomassa omakohtaisesti käytännön vaikuttamisesta ja politiikasta.

Jos koulujen ovet avataan käytännöntason yhteiskunnallisille vaikuttajille, se vaatii vastuunkantoa ja sopivaa käytöstä vierailijoilta. Itse olen kokenut, että tehtäväni vierailijana ei ole niinkään saada oppilaita tietylle poliittiselle kannalle vaan toimia elävänä esimerkkinä siitä, että yhteiskunnallisiin asioihin on mahdollista, ja pitää, vaikuttaa. Poliittisen kantansa nuoret osaavat sitten kyllä ajatella itse.

On välttämätöntä, että yhteiskuntaopin opetus tarjoaa todellisen ymmärryksen politiikan perimmäisestä olemuksesta. Tämä tarkoittaa ymmärrystä siitä, miksi ei ole ihan sama kuka asioistasi päättää. Tästä syntyy kipinä aitoon vaikuttamiseen ja eväät aktiiviseen kansalaisuuteen. Nuoret tarvitsevat esimerkkejä siitä, mitä vaikuttaminen on ja, miten pääsee alkuun.

Lukioissa vieraillessani aloitan usein kysymällä, kiinnostaako politiikka. Harva käsi nousee. Jatkan kysymällä, ketä kiinnostaa kouluruoka tai omat opiskelu- ja työmahdollisuudet tulevaisuudessa. Miltei jokainen käsi nousee. Vuoropuhelu nuorten kanssa kestää yleensä niin kauan, että oppitunti loppuu kesken innostuneissa tunnelmissa. Ei se sen kummempaa ole.

Yhteiskunnallinen muutos koskettaa meitä kaikkia, ja siihen vaikuttaminen kuuluu kaikille. Viimeaikaiset kohut ovat uhanneet jyrätä alleen tämän politiikan todellisen ytimen. Lopetetaan kiertely lautatarhoissa ja risukasoissa. Herätetään toivo. Ei vaieta politiikkaa kuoliaaksi vaan ruokitaan kodeissa ja kouluissa kipinää vaikuttamiseen.