Demarinuori Sanna Marin (AL 12.1.) puhui puutteellisin tiedoin väittäessään hallituksen kurjistavan nuorten asemaa. Kirjoittaja viittaa lakiehdotukseen, joka on tosiasiassa sosiaalisesti hyvin vastuullinen. Se mahdollistaa toimeentulotuen alentamisen sellaiselta 18-25-vuotiaalta henkilöltä, joka keskeyttää opintonsa tai ei ota vastaan tarjottua koulutusta.
Hallitus on oivaltanut sen tosiasian, että väestömme ikääntyessä meillä ei ole varaa menettää yhtään nuorta pysyvästi työelämän ulkopuolelle. Syrjäytyminen on aina inhimillinen tragedia ja lisäksi maksaa yhteiskunnalle noin miljoona euroa yhtä syrjäytynyttä nuorta kohden. Tästä lähtökohdasta käsin on aivan oikein patistella nuoria työhön tai koulutukseen. Vaikka sitten tukien menettämisen uhalla.
Sen sijaan on kestämätön ajatus, että yhteiskunnan olisi kustannettava työkykyisen nuoren makoilu kotisohvalla täydellä toimeentulotuella, jos häntä ei vain satu huvittamaan vastaanottaa työtä tai koulutusta. Jos työtä tai koulutuspaikkaa ei ole tarjolla, on tilanne tietenkin toinen, mutta silloin tuki pysyykin koskemattomana.
Myös opintotuen osalta Marinin syytökset ovat vailla totuuspohjaa. Sinivihreä hallitus lunasti opiskelijoille antamansa lupaukset jo vaalikautensa alussa korottamalla opintorahaa 15 % ja opintotuen vapaan vuositulon rajoja 30 % heti ensimmäisessä budjetissaan. Ennen tätä, demarivallan aikana, opintotukea ei oltu onnistuttu korottamaan yli kymmeneen vuoteen! Uskon, että osaamista arvostava tulevaisuuspuolue kokoomus ei unohda opiskelijaa jatkossakaan.
Työnteon on oltava aina kannattavaa. Myös opiskelijalla on oikeus nostaa elintasoaan tekemällä töitä. Annamme täysin vääristyneen viestin työnteon arvostuksesta, kun opiskelijat joutuvat miettimään tulorajoja ja laskemaan, kuinka paljon kannattaa opintojen ohessa työskennellä. Opintotuen tulorajat muodostavat kannustinloukkuja, joista on päästävä eroon. Opintotuen indeksiin sitomisella ei ole todellista vaikutusta opiskelijan toimeentuloon, työnteolla on.
Opiskelu on investointi tulevaisuuteen. Opiskelun lähtökohtana on aina oltava työllistyminen ja toivo koulutusta vastaavasta työstä. Tähän päästään sovittamalla koulutuksen aloituspaikkamäärät vastaamaan nykyistä paremmin työelämän tarpeita.
Marin rinnastaa ajattelemattomasti opintotuen ja toimeentulotuen saajien tilanteet toisiinsa. Opintolainaa ei voi verrata siihen, että muita väestöryhmiä toimeentuloluukulla kehotettaisiin ottamaan lainaa elääkseen. Toimeentuloluukulta haettu ruokaraha on syömämeno, jolla ei ole opintolainan kaltaista investointiluonnetta. Marinin käyttämä vertaus on surullisen halveksiva opiskelijoiden tulevaisuudennäkymiä ja koulutusta kohtaan.
Maksuton koulutus on yhteiskunnan tarjoama etuoikeus, ei pakollinen paha.
Omasta kokemuksesta tiedän, että opiskelijat ymmärrettävästi karttavat lainaa viimeiseen asti. Lainan vaihtoehtona opiskelijalla on oltava mahdollisuus kohentaa elintasoaan työtä tekemällä. Kohtuuttomat tulorajat pitää siksi poistaa.
