Kansanedustajuus on ammattityötä

Ufoja peruutuspeilissä

Kansanedustaja Jacob Södermanin (sd) mielestä eduskunta on avaruusaluksen lailla etääntynyt kansasta, koska markkinatalous on ottanut vallan, vaikka ”olisi pitänyt palata pohjoismaisempaan politiikkaan”. Fiksuna pitämäni kansanedustaja sortuu avaruustermein ufoon logiikkaan syyttäessään markkinataloutta. Ero puolue-eliittien ja kansan mielipiteiden välillä näyttää kyllä gallupien valossa kasvaneen —nimenomaan sosiaalidemokraattien piirissä, mutta syntipukkia on haettava muualta kuin markkinataloudesta.

Markkinatalouden syyttäminen on ufoa kahdesta syystä. Ensinnäkin markkinatalous ei voi olla vallankäyttäjä, koska markkinataloudella ei ole arvoja tai päämääriä. Markkinataloudessa valtaa käyttävät aina ihmiset. Markkinatalous on väline, jolla on politiikassa vain välinearvoa. Se on paras mahdollinen keino tuottaa hyvinvointia.

Haikaillessaan ”paluuta pohjoismaisempaan politiikkaan” Söderman ilmeisesti tarkoittaa enemmän sääntelyä ja enemmän veroja. Mitä enemmän markkinataloutta säännellään sitä enemmän valtaa käyttää hallinto tai poliittiset vallanpitäjät. Siellä, missä markkinataloutta ei ole ollenkaan, ei ole demokratiaakaan. Suomessa markkinatalouden sääntelyn ja ihmisten holhoamisen lisääminen tarkoittaa sitä, että eduskunta päättäisi yhä useammista asioista puolestamme.

Toisekseen pahinta mahdollista vieraantumista kansasta edustaa kuvitelma, että eduskunta on lähellä kansaa silloin, kun se päättää mahdollisimman monesta asiasta kansalaisen puolesta ja niistää mahdollisimman paljon veroeuroja ihmisiltä jakaakseen ne suuressa viisaudessaan uudelleen. Yleensä tätä ajatusmallia edustavat peruutuspeiliin tiirailevat poliitikot, jotka haikailevat takaisin johonkin menneeseen ”hyvään aikaan”.

Järjestelmä, jossa yksilöiden päätöksiä ei pääsääntöisesti tehdä markkinataloudessa, vaan ensisijaisesti kansallisessa hallinnossa heidän puolestaan, on toistuvasti osoittautunut toimimattomaksi. Sitä yritettiin mm. entisessä Neuvostoliitossa.

Tulevaisuuteen katsovana ihmisenä uskon, että kansalaiset ovat lähtökohtaisesti oman elämänsä parhaita asiantuntijoita tekemään itse omat ratkaisunsa. Ihmisten onnellisuus ei lisäänny sillä, että yhteiskunta lisää sääntelyä ja tuottaa kaikille samasta muotista kaikki mahdolliset palvelut ilmaiseksi. Uskomus siitä, että on olemassa yksi ainoa kaikkialla toimiva oikea resepti hyvään elämään, kuuluu holhoavaan uneen, josta sosiaalidemokratia ei herää nykyaikaan. Maailma on muuttunut ja ihmiset haluavat vapautta tehdä valintoja sekä järjestellä elämänsä ja työnsä.

Vastuullinen markkinatalous on osoittautunut parhaaksi keinoksi luoda vaurautta, hyvinvointia ja vapautta yksilöllisiin valintoihin. Uskon vastuulliseen päätöksentekoon, jossa välttämättömät veroeurot kerätään haitaten mahdollisimman vähän markkinatalouden toimintaa ja kannustaen ihmisiä toimeliaisuuteen.

Yhteiskunnan on toki autettava ja otettava koppia niistä, jotka eivät yksin pärjää. Mutta eduskunnan ei pidä yrittää loputtomasti paapoa tai holhota ihmisiä. Kun ei yritetä tarjota kaikille kaikkea hyvää ilmaiseksi, meillä riittää varaa auttaa niitä, jotka todella apua tarvitsevat! Miljonäärien ei tarvitse saada —ja he tuskin vaativatkaan, ilmaista päivähoitoa. He voivat palvelusta vähän maksaakin.

Talouskasvua tukeva veropolitiikka on tapa turvata kestävästi suomalaista työtä ja toimeentuloa. Kykymme auttaa ei riipu tahdosta, vaan taloudellisista realiteeteista. Uskon, että suomalaiset haluavat päättää arjestaan mahdollisimman pitkälle itse ja samalla luottaa siihen, että jos yllättävä kriisi kohtaa on yhteiskunnan turvaverkko kuitenkin olemassa. Uskon kannustavaan Suomeen, jossa työnteko, yrittäminen ja kouluttautuminen kannattaa, ja jossa eduskunta uskaltaa luottaa ihmiseen ja hänen omiin valintoihinsa.

Eduskunnan, puolueiden ja kansanedustajien on osattava olla lähellä kansaa ennen kaikkea yksilötasolla. Se tapahtuu kuuntelemalla, kannustamalla, mahdollistamalla erilaisia elämänvalintoja ja luomalla toivoa ihmisten elämään. Jokaisen kansanedustajan on huolehdittava siitä, ettei Södermanin tapaan vieraannu suomalaisten arjesta niin, että kuvittelee ihmisten jatkuvasti haikailevan paluuta johonkin menneeseen. Uskon, että suuri osa Suomalaista katsoo elämässään eteenpäin —samoin tulisi tehdä myös kansanedustajien ja puolueiden.

Muita kirjoituksia

Instagram