Tänään aamupäivä kului Hervannan lukiossa. Olin kertomassa poliittisesta vaikuttamisesta lukiolaisille. Hyviä kysymyksiä riitti ja 75 minuutin oppitunti kului siivillä. Eniten kysyjiä kiinnosti käytännön työ eduskunnassa ja valtuustossa. Opintotukeen liittyen kysyttiin, mitä mieltä olen vanhempien tulojen vaikutuksesta toisen asteen opiskelijoiden tukeen. Mielestäni vanhempien tuloilla ei pitäisi olla vaikutusta itsenäisesti asuvan täysi-ikäisen opiskelijan tukeen.

Olin pitkään niin liekeissä keskustelustamme, että sen jälkeen ei ollut yhtään kylmä, vaikka odottelin vartin verran bussia lähes 20 asteen pakkasessa. Yleensä jäädyn aina heti, mutta keskustelu lämmitti mieltä.

Päivän Aamulehdessä Sanna Marin huomautti minun sivuuttaneen kokonaan opintotuen indeksisidonnaisuuden 21.1. julkaistussa tekstissäni. Tämä kuitenkin johtui siitä, että toimitus oli joutunut hieman lyhentämään kirjoitustani. Alkuperäisessä lehteen lähettämässäni versiossa totesin, ettei indeksiin sitominen ratkaise opiskelijan toimeentulon ongelmaa.

Indeksikorostus on vain marginaalinen lisä opintotukeen. Koko järjestelmä kaipaa suurempaa remonttia, jonka jälkeen indeksiin sitomista voidaan harkita uudestaan.

Kannustava ja opiskelun tavoitteellisuutta painottava opintotukiuudistus voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ensimmäisinä vuosina opintoraha mahdollistaisi nykyistä paremmin täysipäiväisen opiskelun ja opintojen loppuvaiheessa raha olisi pienempi. Opintojen loppupuolella opiskelijalla pitäisi halutessaan olla jo ensimmäisiä opiskeluvuosia paremmat mahdollisuudet työskennellä omalla alallaan opintojen ohessa.

Opiskelijallakin pitää olla oikeus työntekoon ja lisätienestiin. Ahkeruudesta ei saa rankaista. Opiskeluaikana työskennellyt on etulyöntiasemassa työmarkkinoilla valmistumisen jälkeenkin. Jonkinlainen työkokemus voi olla jopa koulutusta vastaavan työllistymisen edellytys.