Kansanedustajuus on ammattityötä

Mitä kävi 2010

”Sofia stressaa sun puolesta”

Taannoin postiluukustani tupsahti kuori, joka sisälsi yhteiskuntatieteiden maisterin paperini. Pysähdyin miettimään, että onhan siitä opintojen aloittamisesta jo ikuisuus… No, eihän siitä ole kuin noin viisi vuotta. Tuohon aikaan mahtuu kuitenkin melkein kokonainen uusi elämä politiikan ja vaikuttamisen parissa. Seuraavassa pieni katsaus siihen, mitä oikein tapahtui.

Nykyään muistelen, omasta mielestäni jopa keski-ikäisellä kaiholla, aiempaa nuoruuden ratsastuselämää. Tallityötä, jonka lomassa ei tarvinnut kantaa huolta kuntosalille ehtimisestä. Aikaisia aamuja, jotka kesällä olivat kauniin sumuisia, talvella kirpeän kuulaita. Loputonta treenaamista. Kisamatkoja, unohtumatonta tiimihenkeä ja nurmihokkeja. Aikaa Ranskan maaseudulla. Parhaita kisatuloksia, joita olisin aina vain halunnut parantaa. Maajoukkuevalmennuksia Ypäjällä. Ennen kaikkea toinen toistaan rakkaampia hevos- ja ihmisystäviä. Ja jopa tallin jäätyneiden putkien sulattelua.

Uusi lehti kääntyi, kun vuonna 2005 pyrin Ranskassa heränneen mielenkiintoni johdattelemana Tampereen yliopistoon lukemaan valtio-oppia. Yliopiston ovet avautuivat ja tutkinto on nyt suoritettu. Viiteen vuoteen mahtuu paljon muutakin kuin opintoja. Vaihto-opiskelu Britanniassa oli unohtumaton kokemus. Opiskelujen alkuvuosina työskentelin myös tarjoilijana ja opetin kolmena vuonna valtio-oppia avoimen yliopiston opiskelijoille kansanopistossa.

Yliopiston kokoomusopiskelijat houkuttelivat minut riveihinsä, ja ensimmäiset vaalini olivat ylioppilaskunnan edustajistovaalit vuonna 2007. Edariin minut valittiin kokoomuksen ääniharavana. Vaaliaseeni oli vaaleanpunaiseksi värjätty kokoomuksen leijonalogo (!!) ja taisi kuvassa hiuksissani komeilla myös pinkiksi muutettu ruiskukka. Toimi, mutta en kehota ottamaan mallia. Vaikkakin varioitu leijonalogo näyttää sittemmin käyneen kovin muodikkaaksi. Lisäksi kaverini kehittelivät sloganeita: ”Sofia — vaaleanpunainen suomileijonatar, herkkä mutta voimakas!”, ”Missä Sofia toimii, siellä vastakkainasettelu päättyy — älä päädy demariin, vaan äänestä Sofia edariin!” ja oma suosikkini : ”Älä stressaa, Sofia stressaa sun puolesta numerolla 202!”

Poliittista laukkaa

Vuodet 2008-2010 olivatkin sitten poliittista laukkaa välillä Tre-Hki opintojen edistämisen kustannuksella. Tuota ennen opintoni olivat onneksi edenneet ripeästi ja hyvin arvosanoin. Työn ja harrastuksen yhdistämiseen olin tottunut jo nuoresta pitäen, kun rahoitin ratsastusharrastustani työskentelemällä tallilla. Työ ja harrastus yhdistyivät täydellisesti, kun aloitin eduskunnassa kansanedustajan avustajana vuoden 2008 alussa. Eduskuntatyö on ollut politiikan näköalapaikka oppia ja verkostoitua.

Myöhemmin samana vuonna (2008) minut valittiin ensiyrittämällä 715 äänellä Tampereen kaupunginvaltuustoon. Läpimeno pienellä budjetilla täysin ”puskista” oli varmasti monelle melkoinen yllätys. Vaalilause ”Puhetta seuraa teot” on yhä ajankohtainen. Valtuustossa ja muissa luottamustoimissa työskentelyn olen kokenut mielekkääksi ja tärkeäksi. Asioihin perehtyminen vaatii aikaa, mutta se palkitsee. Uuden sukupolven osaamista tarvittaisiin vielä enemmän mukaan valtuustoihin. Osaaminen ja ammattitaito ovat osoittautuneet alalla kuin alalla ikää tai virkaikää ratkaisevammiksi.

Eurovaaleissa 2009 sain jo yli neljän tuhannen ihmisen luottamuksen. Asiakeskeisessä kampanjassamme käytetty raha suhteessa äänimäärään oli varmasti vaalien alhaisimpien joukossa. Tästä kiitos kuuluu jälleen mahtavan työn tehneelle tiimille. Tavoitteenamme oli tehdä vahvaa pohjaa läpimenolle vuoden 2011 eduskuntavaaleissa ja siinä onnistuimme.

Keväällä 2010, 26-vuotiaana, minua pyydettiin asettumaan kesän puoluekokouksessa ehdolle Kansallisen Kokoomuksen varapuheenjohtajaksi. Kisa antoi varmuutta ja isolla kauhalla uskoa itseen. Sain jälleen lukuisasti uusia ystäviä ja kävin lukemattoman määrän antoisia keskusteluja. Toisaalta viimeistään kesän puoluekokous herätti nuorisopolitiikan ruususenunesta. Siinä unessa vanhemmat poliitikot sparraavat ja kannustavat uusia. Sellaista tukea minäkin olin osakseni saanut. Vpj-ehdokkuus kuitenkin näytti myös politiikan varjopuolen. Sen, jossa yksittäiset tamperelaiset puoluetoverit irtisanoutuivat yksimielisesti tehdyistä yhteisistä päätöksistä ja ryhtyivät pahimmiksi kampittajiksi, kun kokivat uuden uhan suhteessa omaan valta-asemaansa. Uskon kuitenkin, että politiikassa ”se mikä ei tapa, vahvistaa”, kunhan itsellä on puhtaat jauhot pussissa.

Olen suunnattoman kiitollinen laajalle tukijoukolleni, vaikka tavoitteemme pirkanmaalaisesta varapuheenjohtajasta jäikin kesällä niukasti saavuttamatta. En voi riittävästi kiittää siitä, että Pirkanmaan Kokoomus, tamperelainen kokoomus, kokoomusopiskelijat, kokoomusnuorten piirijärjestöt ja lukuisat kokousedustajat tukivat minua puolueen varapuheenjohtajaksi. He jakoivat kanssani ajatuksen; ”Niin kauan on toivoa, kun on rohkeutta uudistua”. Sain mahdollisuuden haastaa tasavertaisesti kokoomuksen ykköskansanedustajat ja ministerin. Kokemus oli niin upea, että lähtisin koska tahansa uudestaan. Lämmin kiitos kaikille mukana olleille!

Järjen ja sydämen kuulemista

Olen oppinut paljon opinnoissa ja etenkin niiden ulkopuolella. Itselläni on vahvistunut käsitys siitä, että herkkyys pitää politiikassa säilyttää. Kun kuulee ihmisiä sekä järkeä ja sydäntä, jaksaa toimia oikein. Vallalla ei ole arvoa, jos sillä ei tee oikeita asioita.

Muutaman vuoden keskityttyäni eduskuntatyöhön ja kunnallispolitiikkaan totesin, että vuonna 2005 aloittamani opinnot oli saatava pikaisesti pakettiin. Otin opintoihin tarkoitettua virkavapaata eduskunnasta ja sain kuin sainkin paperit käteeni jopa hieman takarajaksi asettamaani aikaa aikaisemmin.

Valmistuneiden juhlassa rehtori Kaija Holli puhui tavoitteiden asettamisen tärkeydestä ja kehotti meitä valmistuneita uskaltamaan suunnitella elämäämme. Olen kyllä suunnitellutkin, mutta jossakin vaiheessa kuluneen viisivuotissuunnitelmani osalta tavoitteet ja hurjimmatkin haaveet ylittyivät. Siitä olen kiitollinen.

Katseeni on nyt ensi kevään vaaleissa. Kansanedustajuus on erityisosaamista vaativaa ammattityötä. Tahdon tuoda uuden työotteen eduskuntaan!

Ensi vuonna lupaan kirjoittaa lyhyemmin.

Muita kirjoituksia

Instagram