Lapsuuden liiallinen ruutuaika ja sosiaalisen median käyttö ovat tutkitusti yhteydessä muun muassa pahoinvointiin, keskittymisen ja tarkkaavaisuuden häiriöihin sekä mielenterveyden ongelmiin. Aihepiiri herättää perusteltua huolta monissa kodeissa.

Vastaamme perheiden huoliin monin eri keinoin. Hiljattain laadimme Opetushallituksessa, yhdessä THL:n kanssa, kansalliset alle 13-vuotiaiden ruutuaikaositukset. Halusimme antaa perheiden ja neuvoloiden tueksi selkeät ohjeet, joita seuraamalla näytön ääressä vietetty aika tukee parhaiten lapsen kehitystä ja oppimista. Seuraavaksi työ jatkuu 13–18-vuotiaita koskevien suositusten laatimisella.

Tutkimus- ja asiantuntijatietoon pohjautuen alle 2-vuotiaille ei suositella lainkaan ruutuaikaa. 2–10-vuotiaille suositellaan enintään tunti päivässä ja 11–13-vuotiaille enintään kahta tuntia. Näin lapselle jää riittävästi aikaa leikille, liikkumiselle ja tärkeille kasvokkaisille ihmiskohtaamisille. 

Ajalliset suositukset eivät koske läksyjä tai muita koulutehtäviä. Satunnaisesti suosituksen voi myös hyvillä mielin ylittää esimerkiksi perheen yhteisen elokuvahetken vuoksi.

Ruutuajan lisäksi digisuosituksissa annetaan raamit sille, millainen sisältö on sopivaa kullekin ikätasolle. Älypuhelinten ja sosiaalisen median osalta viesti on selvä: niitä ei suositella alle 13-vuotiaille. Jos alle 13-vuotias tarvitsee oman puhelimen, hänelle suositellaan sellaista, jossa ei ole älyominaisuuksia.

Suositusten laatiminen on luontaista jatkoa viime vuonna eduskunnassa tekemällemme päätökselle kieltää kännyköiden käyttö peruskoulujen oppitunneilla ilman erillistä lupaa. Opetustilanteet ovat rauhoittuneet, ja kiitosta päätöksestä tulee niin opettajilta kuin oppilailtakin.

Orpon hallituksen toimesta olemme myös alkaneet selvittää, miten voimme suojella lapsia nykyistä paremmin sosiaalisen median haitoilta rajoittamalla sen käyttöä lainsäädännöllä. Vastaavia selvityksiä on käynnistetty myös esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa. Verrokkimaiden toimia seurataan Suomessa tarkasti samalla, kun oma lainsäädäntötyömme työmme etenee.

Kirjoitus on julkaistu Tamperelaisessa 15. helmikuuta 2026.