Tammikuussa olen ehtinyt kiertää paljon ympäri Pirkanmaata. Paukkupakkasista huolimatta matka vei tänään hevostallille, missä tapasin myös koiraystäviä. Viesti koirapuistoista kautta maan on selvä. Lennu on saatava linnaan. Samalla reissulla kävin äänestämässä Sauli Niinistöä presidentiksi. Tässä tekstissä on paikallaan kertoa, miksi Sauli.
Eduskunnan ollessa vielä istuntotauolla työni ovat jatkuneet suuren valiokunnan merkeissä. Euroopan taloustilanne ei odota. Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja huomatakseen, että maailmantalouden epävarmuuden jatkuessa meillä on edessämme haastavat ajat myös kotimaassa.
Vaikka meidän suomalaisten tarvitsisi tulevina vuosina mennä läpi sen kuuluisan harmaan kiven, olen varma, että Saulin johdolla se onnistuu! Saulista saamme sinnikkään presidentin, joka on analyyttinen, määrätietoinen ja luotettu sekä kokenut johtaja. Mielestäni tarvitsemme presidentin, joka ei erottele vaan yhdistää ja omistautuu työlleen suomalaisten eduksi. Me olemme kaikki Suomella töissä – myös presidentti. Parhaiten työnsä hoitavat aina ne, jotka todella omistautuvat sille. Sauli omistautuu.
Saulin talousosaaminen on kiistatta omaa luokkaansa. Talous vaikuttaa nykyään aivan kaikkeen – olipa kyse sitten sisäpolitiikasta tai ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Taloudella ei ole itseisarvoa vaan nimenomaan välinearvoa hyvinvoinnin, rauhan ja vakauden luomisessa maailmaan. Talouden kehitys luo raamit niin suomalaisten työpaikkojen tulevaisuudelle kuin myös pitkälti sille kaikelle hyvälle, mitä voimme politiikan keinoin saavuttaa.
Presidentin on ymmärrettävä syvällisesti taloutta, jotta voi onnistua ulkopolitiikan teossa suomalaisten parhaaksi. YK-liiton puheenjohtajan näkökulmastani katsottuna vaalikeskusteluissa viritelty vastakkainasettelu ulkopoliittisen osaamisen ja talouspoliittisen osaamisen välillä on keinotekoinen. Se ei vastaa nykytodellisuutta, jossa talous ja taloudelliset resurssit vaikuttavat keskeisesti kansainvälisissä suhteissa. Presidentin tehtävä on edistää hyvinvointia, rauhaa ja vakautta niin Suomessa kuin globaalistikin. Talous on tähän aika hyvä väline, jos sitä tuntee ja käyttää vastuullisesti. Se joka tapauksessa muuttaa globaalin maailman- ja valtapolitiikan kulkua. Mikä voi olla ulkopolitiikkamme kannalta keskeisempää?
Talousosaamisen lisäksi diplomaatin kykyjäkin presidentiltä vaaditaan. Ihailen tapaa, jolla Sauli on käyttäytynyt tiukimmissakin tilanteissa, esimerkiksi nyt vaaleissa kanssaehdokkaitaan kohtaan. Hän ei ole sortunut provosoitumaan, heittämään lokaa tai piikittelemään toisia. Vaalien toisella kierroksella kisassa on mukana kaksi herrasmiestä, jotka kummatkin edustavat avoimuutta ja myönteistä suhtautumista kansainvälisyyteen. Se on mielestäni voitto Suomelle!
Monet poliitikot ovat taitavia puhumaan. Ollessani ehdolla kunnallisvaaleissa 2008 tulin ensikertalaisena valituksi Tampereen kaupunginvaltuustoon mottonani ”puhetta seuraa teot”. Uskonkin presidenttiin, jolle teot ovat kauneinta puhetta. Sauli on linjannut, että tekoja on presidentinkin tehtävä. Teoillaan Sauli on kerännyt kiitosta ja kannatusta laajasti yli puoluerajojen. Viime vaaleissa julkisesti Tarja Halosen joukoissa vaikuttaneen Marko Bjurströmin tuki Saulille puhuu puolestaan.
Aito välittämisen henki näkyy vahvasti Saulin teoissa. Vähäosaisten puolustaja Heikki Hursti arvostaa Saulin työtä suuresti: ”Kunnioitan häntä poliitikkona, koska monet muut ovat luvanneet olla mukana, mutta kukaan ei ole lähtenyt toteuttamaan lupauksiaan yhtä konkreettisesti kuin Sauli. Sanansa mittainen mies.”
Sauli on niitä ihmisiä, jotka elävät kuten opettavat. Keväällä 2007 Sauli kertoi lahjoittavansa kansanedustajan palkkansa hyväntekeväisyyteen. Sauli on myös kritisoinut ylisuuria eläke-etuuksia ja samalla jättänyt itse nostamatta ansaitsemaansa eläkettä yli 7000 euroa kuukaudessa.
Presidentin persoonaan liittyy arvovaltaa, jossa esimerkin voimaa ei voi väheksyä. Puolustusvaliokunnan jäsenen tehtävissäni olen usein miettinyt, että armeijan käyminen olisi ollut työni kannalta hyödyllistä. Samalla tavalla ajattelen suoritetun varusmiespalveluksen olevan hyödyksi armeijan ylipäällikölle, vaikkei se välttämättömyys olekaan. Pidän myös tärkeänä sitä, että presidentti on suorittanut tutkintonsa loppuun, jotta hän voi esimerkillään rohkaista muitakin hoitamaan opintonsa kunnialla pois alta.
Nuorten syrjäytymisen syrjäyttäminen on todellinen presidentin teko. Tarttuminen nuorison hätään on mielestäni tärkeä osoitus siitä, että Saulilla on kyky havaita, missä presidentin tekoja kulloinkin kaikista kipeimmin kaivataan. Avaus on erityisen tärkeä meille pirkanmaalaisille, koska meillä nuorisotyöttömyys on ollut muuta maata korkeammalla tasolla. Ikääntyvässä Suomessa meillä ei ole varaa menettää yhtäkään nuorta pysyvästi työelämän ulkopuolelle.
Sukupolviajattelun näkökulmasta tulevaisuuteen vastuullisesti katsova Sauli edustaa oikeudenmukaisuutta. Minuun on tehnyt suuren vaikutuksen hänen ajatuksensa siitä, että velkaantuminen on elämistä tulevaisuuden kustannuksella. Niinhän se on. On oikeudenmukaista, että myös meillä nuoremmilla sukupolvilla ja meidän lapsillamme on mahdollisuus rakentaa omaa hyvää elämäämme puhtaassa ympäristössä ilman kohtuutonta perittyä velka ja verotaakkaa.
Presidentin pitää kuunnella, mutta hänen on saatava ihmiset myös kuuntelemaan itseään – olivatpa he sitten puolesta, vastaan tai jotakin siltä väliltä. Pidän tärkeänä, että presidentin persoonaan liittyy yhteiskunnallista puhevaltaa, joka ei ole kiinni muodollisista valtaoikeuksista. Kun Sauli puhuu, hänellä on tapana saada suomalaiset todella ajattelemaan yhteistä hyvää. Se on tärkeää, koska yksi Suomi pärjää paremmin kuin monta.
Saulin omin sanoin: ”Nyt on aika tehdä Suomen ihme taas kerran todeksi”. Tehdään siis yhdessä Suomesta avoin, innostunut ja menestyvä maa. Viedään Sauli, Jenni ja Lennu Linnaan! Nyt on tekojen aika.