Vesemmisto-opposition Hanna Tainio (AL 24.11.) on hakoteillä väittäessään, että valtion tehoton elvytys on ajanut kunnat ahtaalle. Todellisuudessa niin kuntien kuin valtionkin ahdinko johtuu kansainvälisen talouden syvästä taantumasta. Vientivetoinen taloutemme kohtaa haasteista, joihin on elvytystoimin hankala puuttua.
Tainio haluaa sysätä vastuun hyvinvointimme pelastamisesta yksin valtiolle. Todellisuudessa myös kuntapäättäjien on käärittävä hihat hyvinvointimme pelastamiseksi. Erityisen tärkeää on ymmärtää, että elvytys ei välttämättä synnytä työpaikkoja samoille aloille ja samoihin yrityksiin, joista kriisi työpaikkoja nyt hävittää. Huomio tulisi kiinnittää siihen, miten työpaikkansa menettäneet pääsisivät mahdollisimman nopeasti uusiin töihin. Meidän on luotava mahdollisimman hyvät edellytykset elinkeinorakenteemme uusiutumiselle.
Ensi vuonna Tampereen menosta menoista lähes 60 % katetaan verotuloilla ja noin 16 % valtionosuuksilla. Tärkein toimenpide kunnissa onkin vaikuttaa menokehitykseen, sillä pelkällä opposition huutamalla lisärahalla valtiolta emme ongelmia ratkaise. Tampereella ensi vuodelle on odotettavissa menoja 80 miljoonaa euroa enemmän kuin tuloja. Pitkällä tähtäimellä kaupungin talous ei kestä kasvavaa kuilua verotulojen alenemisen ja käyttömenojen kasvun välillä.
Meidän kuntapäättäjien on uskallettava tehdä määrätietoisia rakenteellisia uudistuksia vielä tämän valtuustokauden aikana, jotta kuntatalous saadaan terveelle pohjalle ja tamperelaisten hyvinvointi sekä laadukkaat palvelut turvattua. Vastuullinen politiikka takaa sen, että kunnallisveroprosentin nosto jää väliaikaiseksi toimenpiteeksi. Parin vuoden jälkeen on voitava palata nykyiseen veroprosenttiin.
Tainion väite siitä, että hallitus olisi jättänyt kunnat yksin on vailla pohjaa. Jo vuoden 2008 budjetissa hallituksen toimenpiteiden positiivinen nettovaikutus kuntatalouteen oli suurempi kuin edellisen vaalikauden aikana yhteensä. Kunnat eivät hyvinäkään aikoina onnistuneet merkittävästi hillitsemään menojaan tai keräämään puskuria pahan päivän varalle. Toivoa sopii, että taantumasta seuraisi tulevaisuudessa myös jotakin hyvää ja tilanne nähtäisiin mahdollisuutena miettiä palveluntuotantorakenteita uudelleen nykyistä kestävämmälle pohjalle.
Valtio on ottanut kuntien puolesta taantumasta suuren osan kantaakseen. Tästä kertoo se, että kunnat velkaantuvat ensi vuonna menoistaan vajaat 3 prosenttia siinä missä valtio velkaantuu noin 25 prosenttia. Vasemmiston puheet siitä, että valtion olisi kuitattava kaikki kuntien vajeet, ovat vastuuttomia heittoja. Myös valtion velka lankeaa meille korkoineen takaisin maksettavaksi.
Tainion väite, että hallituksen elvytyksestä 80 % olisi ollut veroelvytystä on hatara. Jos mukaan lasketaan kaikki elvyttäväksi tarkoitetut toimet, veronkevennykset muodostavat koko summasta vain noin 20 %. Tainion mainitsemissa OECD:n ja EU:n komission elvytysarvioissa tarkastellaan vain hyvin pientä osaa kaikista elvytystoimista. Siksi niissä veronkevennysten suhteellinen osuus on näyttänyt suurelta. Näiden kansainvälisten vertailujen ideana onkin verrata eri maiden toimia keskenään vertailukelpoisilla mittareilla. Näissä elvytysvertailuissa Suomi on ollut maailman ja EU:n kärkipäässä.
Veronkevennykset muodostavat pienen osan hallituksen tekemästä elvytyspolitiikasta, mutta ne ovat nopein tapa elvyttää kotimarkkinoita. Tainio spekuloi turhaan paljonko kasvaneesta ostovoimasta menee säästöön. On varmaa, että kotimainen kysyntä ja kuluttajien luottamus talouteensa kasvaa enemmän hallituksen veronalennusten myötä kuin ilman niitä.