Opetusministeri Krista Kiurun (sd) kaavailuja lisätä tilapäisesti jopa tuhansia opiskelupaikkoja kauppa- ja oikeustieteisiin sekä tekniikan aloille on syystäkin pidetty temppuna siivota työttömyystilastoja väliaikaisesti. Suunnitelmissa nimittäin ei ole huomioitu työmarkkinoiden tarpeita.
Aloituspaikkoja on järkevää lisätä vain aloille, joiden osaajille on työelämässä lisätarvetta. Korkeasti koulutettujen työttömyys on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa. Esimerkiksi nuorten juristien työttömyys on kaksinkertaistunut lyhyessä ajassa. Ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja vähennettiin juuri yli kahdella tuhannella, koska niille ei nähty tarvetta.
Tänään eduskunnan kyselytunnilla vaadin ministeri Kiurua suhteuttamaan korkeakoulutuksen aloituspaikat tulevaisuuden työelämän osaamistarpeisiin niin, että opiskelijoiden oikeus koulutusta vastaaviin tehtäviin voi valmistumisen jälkeen toteutua eikä nuoria kouluteta suoraan työttömyyskortistoon.
Koulutuspaikkojen määrän sijasta pitäisi puhua koulutuksen laadusta ja suunnata sitä akateemisille aloille, joilla on todellista työvoimapulaa. Tällä hetkellä tarvetta on esimerkiksi erityisopettajista, luokanopettajista, sosiaalityöntekijöistä, yliopistollisista lastentarhanopettajista, toimintaterapeuteista, puheterapeuteista ja työterveyshoitajista.
Mahdollinen aloituspaikkamäärän lisääminen ei saa tapahtua siten, että sillä heikennetään nuorten saaman koulutuksen laatua. Uusien aloituspaikkojen mahdollinen rahoitus on täysin auki. Asia oli esillä jo viime syksyn rakennepaketissa, mutta päätökset siirtyivät kehysriiheen maaliskuun lopulle.
Koulutuspaikkojen määrän lisäämisellä pyritään hyvään tavoitteeseen. Samalla niin sanotun hakijasuman purkaminen kuitenkin jättää sivuun todellisen ongelman. Osassa koulutusaloista vain puolet nuorista suorittaa loppuun aloittamansa koulutuksen.
Kehotinkin kyselytunnilla opetusministeri Kiurua kiinnittämään huomiota siihen, että joillakin aloilla vain vajaa puolet opiskelijoista valmistuu. Se on suurempi ongelma kuin uusien aloituspaikkojen puute.