Puhuin Katja Hannulan hevosaiheisen, ”Viisaus asuu sydämessä”, taidenäyttelyn avajaisissa Tampereen KeskusGalleriassa 5. syyskuuta 2012. Kannattaa käydä Kyttälänkadulla (5.9. – 29.9.2012) katsomassa Hannulan upeita moderneja hevosaiheisia maalauksia!

Arvoisat näyttelyvieraat ja taiteilija Katja Hannula,

”Joka päivä pitäisi kuulla vähintään yksi laulu, lukea yksi hyvä runo, nähdä joku oivallinen maalaus ja jos mahdollista puhua muutamia järkeviä sanoja.” Näin on Goethe viisaasti lausunut kulttuurin ja hengen ravinnon tärkeydestä ihmiselle.

On erittäin mieluisa tehtävä avata Katja Hannulan (Goethea lainatakseni) ”oivallisia” hevosaiheisia maalauksia esittelevä näyttely. Taide ja kulttuuri ovat välttämätön osa ihmisenä olemista. Taiteen ja kulttuurin merkitys ihmisen henkiselle hyvinvoinnille on viime vuosina korostunut. Taide ja kulttuuri kuuluvat kaikille ja lisäävät ihmisten kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Taiteen lisäksi myös hevoset ovat näytelleet omassa elämässäni merkittävää roolia lapsuudesta alkaen. Kymmenvuotiaana alkanut ratsastusharrastus jatkui aikuisiän kynnykselle aktiivisena kilpaurheilua. Suunnittelin ammattia hevosalalla. Suhtauduin harrastukseni hyvin määrätietoisesti ja harjoittelin tunnollisesti. Nyt hevosteluni on muuttunut vähemmän ryppyotsaiseksi ja harrastus on minulle tärkeä rentoutumiskeino arjen keskellä. Hevosten kanssa ei voi ajatella työ- tai muitakaan asioita vaan on oltava aidosti läsnä.

Hevosten parissa työskentely opettaa nöyryyttä ja kasvattaa monella tavalla. Ajattelemme usein, että ihminen opettaa eläintä, mutta eläimen kanssa oleskellessamme ja työskennellessämme opimme ennen kaikkea jotakin itsestämme.

Minulla, kuten niin monella muullakin hevosihmisellä elämänsä aikana, on ollut muutama erityisen tärkeä hevosystävä. Uskon, että niin nuorelle kuin vanhemmallekin ihmiselle on kasvattavaa pyrkiä olemaan tuon jalon eläimen pyyteettömän ystävyyden ja luottamuksen arvoinen.

”Minne hyvänsä ihminen on jättänyt jalanjälkensä, pitkällä matkallaan barbariasta kohti sivistystämme – löydämme siitä viereltä hevosen kavion jäljen.” on John Moore todennut. Voidaan myös sanoa, että ihminen on kasvanut ja kehittynyt hevosen rinnalla.

Hevonen on ihmisen uskollinen ystävä, mutta samalla sen olemuksessa on aina jotain villiä ja vapaata. Hevoset herättävät monenlaisia tunteita. Yleensä kuitenkin myönteisiä. Uskallan väittää, että hevonen ei milloinkaan tee mitään pahuuttaan tai ilkeilläkseen. Toki mutalammikkoon pudonneen ratsastajan on joskus houkuttelevaa selittää tapahtunutta hevoskaverin ilkeilyllä. Tosiasiassa hevosen käytökseen on usein löydettävissä luonnollinen esimerkiksi ihmisen toiminnasta johtuva syy. Kun hevosen tuntee ja on sen luottamuksen ansainnut, se voi olla verraton ystävä.

Minun on myös helppo yhtyä Winston Churchillin osuvaan toteamukseen: ”Hevosen ulkomuodossa on jotain, joka on hyväksi ihmisen sisikunnalle.”

Tuota hevosen läsnäolon aikaansaamaa tunnetta on kuitenkin vaikea kuvailla tyhjentävästi. Vielä vaikeampaa on vangita kuvataiteen keinoin hevosen jalo olemus. Taiteilija Katja Hannula onnistuu ainutlaatuisella ja hienovaraisella tavalla välittämään teoksissaan näihin eläimiin kätkeytyvää viisautta sekä niiden herättämiä tunteita. Vain todellinen hevosihminen ja -tuntija voi tässä onnistua. Teknisesti taitavasti toteutetuista taiteilijan töistä välittyy aito rakkaus hevoseen. Kun katsoo ja kuuntelee tarkasti, niistä voi kuulla näiden uljaiden eläinten kuiskauksen.

Haluan toivottaa kaikille teille antoisaa, ajatuksia ja tunteita herättävää näyttelyiltaa. Upea taide puhukoon puolestaan!