Jokainen, joka on pääsykokeisiin pänttäämällä päässyt yliopistoon, muistaa sen autuaan hetken, kun yliopiston ovet avautuivat ja akateemisen vapauden ajasta tolkuttivat niin vanhemmat opiskelijat kuin opettajatkin. Koko opiskeluhistorian vaikein tenttikin, pääsykoe nimittäin, oli onnistuneesti jo selvitetty. Vastaanotto ja ilmapiiri yliopistolla eivät varsinaisesti kielineet siitä, että sieltä olisi myös joskus päästävä pois. Olennainen unohtuu.

Uusiin kavereihin, harrastuksiin ja opiskelijaelämään tutustuminen ovat tietenkin mittaamattoman arvokkaita kokemuksia, mutta eivät liity mitenkään akateemiseen vapauteen. Akateeminen vapaus on useimmiten melko väärinymmärretty ja väärinkäytetty termi. Yleissivistys ei varsinaisesti kartu alakuppilassa istumalla tai Boomin bileissä (vaikka kummatkin sinänsä ovat kannatettavia toimintoja). Akateemista vapautta edustaa parhaimmillaan se, että opiskelija saa räätälöidä tutkintonsa ja opiskella esimerkiksi paljon kieliä. Jälkimmäistä vapautta muuten harmittavan harva riittävästi hyödyntää.

Akateemiseen vapauteen pitää kuulua myös tavoitteet ja tavoitteellisuus. Ensimmäisen, toisen tai kolmannen vuoden opiskelijan ei alallaan odoteta ”keksivän pyörää uudelleen”. Akateemiset opinnot eivät varsinkaan ensimmäisinä vuosina ole niin korkealiitoisia, että opiskelijan tarvitsee monta vuotta mietiskellä ja haahuilla ympäriinsä ilman, että opintopistetili, tai mikään muukaan tili, karttuu. Jokaisen paikkansa yliopistossa lunastaneen täysipäiväisen opiskelijan pitää pystyä tutkintonsa perusteiden opiskeluun hyvinkin tiiviissä tahdissa. Ja tätä pitäisi opiskelijoilta myös nykyistä painokkaammin vaatia.

Monen uuden opiskelijan on tänäkin syksynä liian helppo tuudittautua mukaan ylipistomaailman henkeen ja karkottaa valmistuminen kaukaiseksi haaveeksi. Kannattaa kuitenkin opiskella ahkerasti silloin, kun siihen on aikaa, eli ensimmäisinä opiskeluvuosina. Myöhemmin työelämä tuppaa usein viemään mukanaan ja opiskelulle omistautuminen hankaloituu. Silloin ripeästi suoritetut pisteet eivät kaduta.

Akateeminen vapaus on vapautta asettaa omat tavoitteensa. Jotta vapaus ei luisu tahattomaan vastuuttomuuteen, on tavoitteiden asetteluun ja turhien rönsyjen pois rajaamiseen  tarjottava opiskelijoille nykyistä paremmat edellytykset ja kannustimet.  Asennemuutosta tarvitaan vielä siinäkin, että tavoitteellisuutta osataan arvostaa ja samalla tavoitteiden saavuttamista tiukasti vaatia.