Keskustelu työelämän tasa-arvosta ajautuu helposti sivuraiteille. Juuttuminen mantroihin naisen 80-senttisestä eurosta tai väittely käsitteistä ja erilaisten palkkavertailujen oikeellisuudesta eivät vielä edistä tasa-arvoisten mahdollisuuksien toteutumista työelämässä.

Me naiset emme ole työmarkkinoilla tasa-arvoisia verrattuna miehiin. Naisten ansiotaso on reilut 80 prosenttia miesten ansiotasosta, mutta se ei ole tasa-arvo-ongelman ydin varsinkaan, jos samojen naisten palkkataso tehtyä työtuntia kohden on sama tai jopa korkeampi kuin miesten.

Todellinen ongelma hahmottuu, jos naisten vähemmät työtunnit ja heikommat uramahdollisuudet eivät perustu yksilön valintaan vaan yhteiskunnan luomiin rakenteisiin ja tukiviidakkoon.

Palkkatilastojen tulkinnasta kiistelyä oleellisempaa onkin tarkastella, onko meillä Suomessa olemassa rakenteita, jotka tukevat epätasa-arvoa. Kun kyse ei ole pelkästä yksilön valinnasta, on järjestelmän luomaan ja ylläpitämään epätasa-arvoon puututtava.

Mahdollisuuksien tasa-arvon toteutumisen rakenteellisia esteitä on purettava määrätietoisesti. Esimerkiksi vanhemmuuden kustannusten tasaaminen parantaisi naisten urakehitysmahdollisuuksia ja työmarkkina-asemaa sekä loisi aitoa mahdollisuuksien tasa-arvoa työmarkkinoille.

Työelämässä ja palkkauksessa osaamisen, pätevyyden sekä yksilön työpanoksen on ratkaistava – ei iän tai sukupuolen. Kun työnsä hoitaa asioihin perehtyen, osaavasti ja sisukkaasti, on Suomessa naiselle mahdollista edetä kuinka vaativiin tehtäviin tahansa.

Naisten on itse oltava rohkeita, pyrittävä eteenpäin ja vaadittava työstään palkkaa siinä missä miehetkin niin tekevät. Naisia on myös rohkaistava uskomaan itseensä ja omiin kykyihinsä sekä pyrkimään yhä vaativampiin tehtäviin.

Palkkaerot eivät poistu samapalkkaisuusohjelmilla tai voivottelulla ”naisen eurosta” vaan uudistamalla epätasa-arvoa ylläpitäviä järjestelmiä.

Jo useaan hallitusohjelmaan sisältynyt vanhemmuuden kustannusten jakamisen eri mallien jatkuva selvittäminen ei enää riitä. Konkreettisiin tekoihin on ryhdyttävä.Seuraavan hallituksen on patistettava työmarkkinajärjestöjä ratkaisuun vanhemmuuden kustannusten tasaamiseksi. Käyttökelpoisia malleja on useita. Tärkeää on nyt valita paras, ja edetä tekoihin.

Yksi vauva maksaa äidin työnantajalle noin 12 000 euroa. Keskeisimmät kuluerät ovat raskaudesta johtuvat poissaolot, äitiyslomalla kertyvät lomarahat sekä sairaan lapsen hoitokulut. Kustannukset maksatetaan työnantajilla.

Työnantajien vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten jakaminen kohtelisi sekä yrityksiä että työntekijöitä tasapuolisemmin ja loisi edellytyksiä uudelle kasvulle. Pk-yritykset uskaltaisivat nykyistä paremmin palkata uusia työntekijöitä.

Naisten työmarkkina-aseman parantamisessa ja naisten osaamisen hyödyntämisessä avainasemassa on myös hoivavastuun jakaantuminen nykyistä tasaisemmin sekä pienten lasten vanhemmilla että omaishoitajilla.

Vanhemmuuden kustannusten ja hoivavastuun epätasainen jakautuminen heikentää naisten urakehitystä, mahdollisuuksia työllistyä vakituiseen työsuhteeseen ja ylläpitää naisvaltaisten alojen heikompaa palkanmaksukykyä sekä näkyy lopulta naisten miehiä pienemmissä eläkkeissä.

Suomella ei ole varaa jättää yhä koulutetumpien naistemme potentiaalia käyttämättä. Meidän tulee säilyttää perheiden valinnanvapaus arkensa järjestämisessä, mutta purkaa yhteiskunnasta sellaisia rakenteita, jotka kannustavat erityisesti naisia jäämään kotiin.

Kotihoidon tuen käyttäjistä 94 prosenttia on naisia. Naiset käyttävät tällä hetkellä suurimman osan vanhempainvapaista, mutta aidosta valinnasta ei aina ole kysymys. Naisten heikompi työmarkkina-asema ja sen aiheuttamat palkkaerot kannustavat usein juuri naista jäämään kotiin silloinkin, kun hoitovastuu haluttaisiin perheessä jakaa tasaisemmin ja nainen haluaisi tehdä töitä enemmän.

Vanhempien tasa-arvoiseen hoivavastuuseen on meillä Suomessa vielä matkaa. Koko vanhempainvapaajärjestelmämme kaipaa uudistamista. Lähtökohtana on oltava lapsen oikeus vanhempaansa tai vanhempiinsa ja hyvään hoitoon.

Lisäksi uudistuksella on tavoiteltava mahdollisuuksien tasa-arvoa sekä työn ja perhe-elämän nykyistä parempaa yhteensovittamista. Meidän on tehtävä töitä sen eteen, että isillä olisi yhä useammin tosiasiallinen mahdollisuus valita vanhempainvapaan käyttäminen.

Rakenteita ja asenteita muuttamalla rakennamme työelämää, jossa naisilla ja miehillä on tasa-arvoiset mahdollisuudet. Palkkatasa-arvo seuraa, kun todellinen mahdollisuuksien tasa-arvo työelämässä toteutetaan ja epätasa-arvoa ylläpitävät rakenteet uusitaan.

Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 22.1.2015