Keskiviikkona olimme Jyväskylässä. Vierailu oli jälleen erittäin onnistunut. Aina mukava tavata vanhoja tuttuja sekä uusia ihmisiä. Jyväskylän ohjelmassa oli yliopistoa, kampanjatiimin tapaamista ja illanvietto. Jouduimme myös pakosalle hotellista palohälytyksen vuoksi. Onneksi mistään vakavasta ei ollut kyse.
Jyväskylästä matka jatkui Ouluun, jonne ehdin juuri parahiksi puhumaan ulkopolitiikkaa tällä kertaa Vapaavuoren Jannen kanssa, paikkana oli Otto K., jonne oli kerääntynyt mukavasti oululaisia. Osallistuin paneelikeskusteluun maahanmuutosta.
Maahanmuutosta pitää keskustella avoimesti, kiihkottomasti, hyssyttelemättä ja puhumalla asioista niiden oikeilla nimillä. Näen maahanmuuton voimavarana, kunhan otamme vastuuta myös maahanmuuttoon liittyvien epäkohtien etsimisestä ja maahanmuuttopolitiikan parantamisesta.
Tarvitsemme EU:n yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa. Kun ihmiset liikkuvat unionin sisällä vapaasti, on selvää, että maahanmuuttosäädösten on oltava EU:ssa yhteiset. Tarvitsemme maahanmuuttajia paikkaamaan heikkenevää huoltosuhdettamme. Suomi on ikääntymisessä kärkipäässä, mutta haaste on yhteinen koko EU:ssa. Vuonna 2025 noin kolmasosa EU:n täysi-ikäisestä väestöstä on yli 65-vuotiaita.
Tässä erityisesti työperäinen maahanmuutto on avainasemassa. Toisaalta meidän on kannettava vastuumme myös inhimillisistä syistä turvapaikan tarpeessa olevista. EU:n rajavaltiot esim. välimeren rannalla tarvitsevat unionilta apua selvitäkseen tulijoiden suuren määrän aiheuttamasta paineesta. Ilman unionin apua näillä mailla on kiusaus luistaa EU:n yhteisen ulkorajan valvonnasta, koska tehtävä käy helposti ylivoimaiseksi.
Perjantaina oli vuorossa oululaisten kokoomusaktiivien järjestämää ohjelmaa. Oulussa vastaanotto oli kannustava. He ovat nähneet läheltä sen, mitä Piia-Noora Kauppi teki vuonna 1999 mennessään suunnilleen ikäisenäni ensikertalaisena nuorena naisena Euroopan parlamenttiin. Vaalipäällikköni Jenny innostui linjaamaan Oulussa, että “mehän tehään piitut!”.
Olen parhaillaan junassa matkalla aurinkoisesta Joensuusta kohti Helsinkiä.
Tiistai-aamuna matkasimme vaalipäällikköni Jennyn kanssa kohti Kuopiota. Kuopiossa tapasin paikallisia kokoomusaktiiveja ja vierailin kampuksella. Uudessa Itä-Suomen ylioppilaskunnassa kokoomusopiskelijoilla oli mahtava edustajistovaalidraivi päällä.
Kuopiosta meille oli järjestetty minibussikyyti Joensuuhun päivän päätteeksi. Joensuun Opiskelevat Porvarit olivat järjestäneet mahtavan ohjelman koko keskiviikko-päiväksi. Ensin vuorossa oli ständi kampuksella. Siellä riitti EU-vaaleista kiinnostuneita ihmisisä ja hyviä kysymyksiä. Seuraavaksi suuntasimme paikalliseen ostoskeskukseen Isoon Myyhyn tapaamaan joensuulaisia. Illalla vierailin paikallisen kokoomuksen kunnallisjärjestön hallituksen kokouksessa esittäytymässä ja loppuilta vierähti kampanjatilaisuudessa nuorten ja opiskelijoiden kanssa.
Iso kiitos Joensuulle ja Kuopiolle! Oli niin hauska ja hyvin järjestetty visiitti, että varmasti tulemme kevään kuluessa uudestaan.
Maanantaina puhuimme ulkopolitiikkaa Fenniassa Espoossa. Mukana oli myös ulkoministeri Alexander Stubb. Hietasen Ira Espoon Kokoomusnuorista laittoi tuulemaan ja Sofian matkassa -pinssejä näkyi hetkessä kaikkialla. Osallistuin tilaisuudessa paneelikeskusteluun Natosta.
Olen sitä mieltä, että eurooppalaisten turvallisuuden takaamiseen tarvitaan sekä EU:ta että Natoa.
Turvallisuusuhkiemme monipuolistuessa tarvitsemme yhä monipuolisempaa välinevalikoimaa. Turvallisuuskäsite on laajentunut. Se ei enää koske vain perinteistä aseellista sodan uhkaa. Uskottava puolustus on oltava kunnossa, mutta lisäksi on varauduttava mm. terrorismiin, järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan, ympäristökatastrofeihin tai mahdollisiin pandemioihin.
Reilusti yli 90% EU:n kansalaisista asuu Nato-maissa. Nämä maat ovat organisoineet puolustuksensa vahvasti Naton puitteissa. EU:n yhteinen puolustus kuulostaa fantastiselta, mutta sitä ei voida toteuttaa irrallaan Naton rakenteista. Ei ole realistista, että eurooppalaiset Nato-maat alkaisivat rakentaa rinnakkaista järjestelmää EU:n yhteiseksi puolustukseksi. Tarvitaan yhteistyötä.
Tulevaisuudessa Euroopan äänen on tultava entistä paremmin esiin Naton päätöksenteossa. Kaikki edellytykset tähän ovat olemassa. USA:n viimevuosien politiikka on usein nähty mörkönä, kun on keskusteltu Suomen liittymisestä Naton jäseneksi. Mielestäni on syytä suhtautua toiveikkaasti ja suurin odotuksin vallan vaihtumiseen Valkoisessa talossa.
En näe mitään syytä siihen, miksi me Suomalaiset emme olisi Natossa tekemässä turvallisuus- ja puolustuspoliittista yhteistyötä niiden maiden kanssa, joiden kanssa teemme yhteistyötä myös muilla politiikan sektoreilla.
