Vanhemmat ja perheiden kanssa työskentelevät ammattilaiset saavat viimein kaivattua selkänojaa, jonka avulla tarttua lasten ja nuorten digilaitteiden ongelmakäyttöön.

Digilaitteet ovat ennen kaikkea mahdollisuus, mutta niiden liiallisesta käytöstä voi tunnetusti seurata monenlaisia ongelmia. Tutkimukset osoittavat, että lapsuuden liiallinen ruutuaika on yhteydessä muun muassa keskittymisen ja tarkkaavaisuuden häiriöihin sekä stressi- ja masennusoireisiin. Ruudun ääressä käytetty aika on myös pois leikistä, liikkumisesta ja muista tärkeistä oppimisen paikoista.

Suomessa ei kuitenkaan ole tähän saakka ollut kansallisia suosituksia, joihin vanhemmat olisivat voineet tukeutua tai jotka olisivat mahdollistaneet neuvoloiden tai kasvatusalan ammattilaisten ohjeistuksen perheille.

Olin mukana kirjaamassa hallitusohjelmaan, että tilanne vaatii uudenlaisia ratkaisuja. Nyt olemme Opetushallituksessa ja yhteistyössä THL:n kanssa laatineet ensimmäiset kansalliset suositukset digilaitteiden vapaa-ajan käytölle. Valmiit 0–13-vuotiaita koskevat digisuositukset julkaistaan tällä viikolla. Suositukset eivät tartu ainoastaan näytön ääressä vietettyyn aikaan, vaan ne sisältävät myös ohjeita siihen, millainen sisältö soveltuu kullekin ikäryhmälle.

Suositusten laatimisessa tavoitteenamme on ollut edistää lasten ja nuorten hyvinvointia sekä parantaa oppimisvalmiuksia. Läksyjen teko ja muut kouluun liittyvät tehtävät onkin rajattu suositusten ulkopuolelle.

Hallitusohjelman mukaisesti olemme tarttuneet digilaiteteemaan jo aiemmin tällä kaudella. Viime vuonna päätimme lakiuudistuksesta, joka kielsi mobiililaitteiden käytön oppitunneilla ilman erillistä lupaa. Opettajat ovat kiitelleet selkeistä toimivaltuuksista, ja oppitunnit ovat kännykkäkiellon myötä rauhoittuneet. Nyt julkaistavat vapaa-aikaa koskevat ruutuaikasuositukset perustuvat tutkimus- ja asiantuntijatietoon, ja ovat luontainen jatko kouluaikaa koskeville säännöille.

0–13-vuotiaita koskevien digisuositusten valmistuttua on 14–18-vuotiaiden vuoro. Olen ajanut lasten liiallisesta ruutuajasta ja haitallisesta digisisällöstä kumpuavien ongelmien ratkaisemista jo pitkään niin kansanedustajana sivistysvaliokunnassa kuin Opetushallituksen johtokunnan puheenjohtajanakin. Nyt työ tuottaa tulosta ja olen erittäin tyytyväinen, että asia on saanut viimein ansaitsemansa huomion.

Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 20.1.2026