Oppilaan yksilöllisten vahvuuksien löytäminen peruskoulussa pidentää työuria alkupäästä ja ehkäisee syrjäytymistä. Olenkin huolissani yläkoulun oppilaiden valinnanmahdollisuuksien kaventumisesta tuntijakotyöryhmän esityksessä. Työryhmä luovutti tänään esityksensä uudeksi tuntijaoksi opetusministeri Gustafssonille.
Työryhmän esitys kaventaisi oppilaiden valinnanmahdollisuuksia peruskoulun loppuvaiheessa, vaikka kehityksen pitäisi olla päinvastainen. Valinnaisuuden kaventaminen heikentää oppilaiden mahdollisuuksia löytää omia vahvuuksiaan ja tehdä uravalintoja peruskoulun lopussa, mikä on ristiriidassa työurien pidentämisen kanssa ja voi vahvistaa syrjäytymiskehitystä ja koulupudokkuutta. Juuri kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla oppilaiden on tärkeää löytää omia vahvuuksiaan ja kiinnostuksenkohteita toisen asteen opintoja ajatellen.
Tärkeitä onnistumisen kokemuksia alkaa kertyä viimeistään, kun ”se oma juttu” on löytynyt. Mitä nopeammin omat vahvuudet löytyvät sitä paremmin opinnot kohti työelämää sujuvat ja työurat pitenevät.
Esityksessä yläkoulun tunteja siirretään alakouluun ja minimituntimäärä kokonaisuudessaan säilyy nykyisellä tasolla, mikä aiheuttaa valinnaisuuden vähenemistä perusopetuksen viimeisillä luokilla.
Kiitän työryhmää taito- ja taideaineiden sekä liikunnan lisäämisestä. Olen kuitenkin huolissani koululaisten kielivalintojen yksipuolisuudesta. Monipuolisen kielitaidon merkitys työelämässä kasvaa koko ajan, mutta työryhmän esitys ei turvaa monipuolista kieltenopetusta pitkäjänteisesti. A2-kielen ja B2-kielen siirtäminen tuntikehyksen ulkopuolelle vuosittain kunnille jaettavan hankerahan varaan ei ainakaan monipuolista kieltenopiskelua.
Työryhmän esitys ei myöskään vastaa eriarvoistumiskehitykseen, joka on ollut havaittavissa eri kuntien välillä peruskoulun tuntimäärissä. Kolmannes kunnista tarjoaa oppilailleen vain minimituntimäärän opetusta. Eniten ja vähiten opetustunteja antavien kuntien välinen ero on suuri. Minimituntimäärän korottaminen olisi lisännyt yhdenvertaisuutta.