Kauppalehti uutisoi aiemmin tänä vuonna Suomen ekonomiliiton kehottaneen naisia olemaan nykyistä röyhkeämpiä palkkavaatimuksissaan. ”Kannustamme nuoria (naisia) röyhkeyteen. Miehet osaavat pyytää yleensä jopa 500 euroa enemmän palkkaa kuin naiset.”
Kannustus on tarpeen ja oppi rohkeudesta sopii muillekin aloille. Naisekonomi tienaa 13 prosenttia mieskollegaansa vähemmän. Yleisesti ottaen tilanne on vieläkin huonompi. Naisen euron arvioidaan olevan noin 80 senttiä.
Suomalaisten naisten täytyy rohkeasti uskoa itseensä. Toisaalta myös meillä poliittisilla päättäjillä on tehtävää. Meidän on luotava mahdollisimman hyvät edellytykset mahdollisuuksien tasa-arvon toteutumiselle. Tällä hetkellä sosiaaliturvajärjestelmässä on piirteitä, jotka osaltaan heikentävät naisten palkkatasoa ja saattavat heikentää työnantajan mahdollisuutta palkata hakijajoukosta pätevin.
Päteviä ja osaavia naisia on vaikka millä mitalla, mutta muutos ei tapahdu yhdessä yössä. Kehitys olisi kuitenkin voinut viime vuosina olla parempaa. Tänään olemme jälleen lukeneet uutisia siitä, että naisten ja miesten välinen palkkaero ei ole kaventunut vaan pysynyt ennallaan. Tämä tarkoittaa sitä, että laskennallisesti naiset tekevät loppuvuoden palkatta töitä.
Tilastokeskuksen mukaan naisten ja miesten välinen palkkaero on pysynyt Suomessa 15 viime vuoden aikana lähes muuttumattomana. Suomessa naiset ansaitsevat keskimäärin 18 prosenttia vähemmän kuin miehet. Vuosipalkaksi muutettuna tämä naisen 82-prosenttinen palkka on kuluvana vuonna maksettu 26.10. mennessä. Naisten palkanmaksun voidaan siis todeta päättyneen tältä vuodelta tänään.
Hallitusohjelmassa on kirjattu tavoitteeksi kaventaa palkkaero enintään 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Erityisesti vaikeiden talousnäkymien edessä uhkana on, että palkkaeron kaventuminen hidastuu entisestään.
Yhtenä keskeisenä syynä miesten ja naisten väliseen palkkaeroon on vanhemmuuden kustannusten epätasainen jakautuminen. Äidin työnantaja maksaa isän työnantajaa enemmän vanhemmuuden kustannuksia. Tämä epäkohta on korjattava, jotta aito mahdollisuuksien tasa-arvo työmarkkinoilla toteutuu.
Työnantajalle on nyt lähtökohtaisesti taloudellisesti suurempi riski palkata nainen kuin mies. Tämä vaikuttaa naisvaltaisten alojen työllistämismahdollisuuksiin ja palkanmaksukykyyn sekä kielteisesti naisten mahdollisuuksiin löytää vakituista työpaikkaa.
Työnantajat ymmärrettävästi pyrkivät välttämään kustannuksia, joita aiheutuu työntekijöiden perhe- ja hoitovapaista. Raskaimpana kustannustaakka kohdistuu pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, jotka vastaavat enemmistöstä yksityisen sektorin työpaikoista.
Perhe-elämän vaiheisiin liittyvän sosiaaliturvan kustannukset, kuten perhevapaiden kustannukset ja lapsen sairastumisesta johtuvat poissaolot, aiheuttavat työnantajille vanhemmuudesta johtuvan yllättävän kustannusriskin. Tämä johtaa siihen, että työntekijän sukupuoli ja mahdollisesti ikä vaikuttavat merkittävällä tavalla työllistymiseen ja asemaan työmarkkinoilla.
Asian korjaaminen on ollut esillä juhlapuheissa. Nyt on tekojen aika.
Edellä olevan perusteella olen jättänyt asianomaisen ministerin vastattavaksi kirjallisen kysymyksen: Mihin toimiin hallitus ryhtyy aidon mahdollisuuksien tasa-arvon toteuttamiseksi ja palkkaeron kaventamiseksi työmarkkinoilla sekä vanhemmuuden kustannusten jakamiseksi nykyistä tasaisemmin?