Päivä alkoi tänään EU-paneelilla Sammon keskuslukiossa Tampereella. Juhlasali on oli täynnä oppilaita ja paneelin jälkeen opettajat sanoivat kahvipöydässä, että yleisö vaikutti viihtyvän. Turhautumisen varmin merkki olisi kuulemma ollut kännyköiden kaivaminen esiin ja vappuisten tekstarien kertaaminen. Tätä ei onneksi näkynyt. Vaikka osallistujia oli monesta puolueesta, paneeli pysyi nopeatempoisena kiitos jämäkkien puheenjohtajien. Puheaika oli rajattu minuuttiin ja aikaa otettiin sekuntikellolla.

Matka jatkui Helsingin Baker´siin, jossa tupa oli illansuussa täynnä ja EU-keskustelu Pertti Salolaisen johdolla vilkasta. Juuri tämän päivän ohjelman kaltaiset keskustelevat tilaisuudet ovat parasta vaalityössä.

Illalla oli vuorossa vielä Munkinseudun Kokoomuksen järjestämä EU-paneeli, jonka vetäjänä toimi Lotta Backlund. Tämä paneeli tupsahti ohjelmaani vähän suunnittelematta. Poikkesin sinne kotimatkalla, sillä Munkkiniemen yhteiskoulu on melkein Helsingin kotini naapurissa. Kannatti poiketa. Kiitokset järjestäjille, mielenkiintoisia aiheita riitti.

Laura Simik yleisöstä kysyi, että mikä mielestämme on EU:n suurin turvallisuusuhka. Nostin esiin näkökulman, jonka mukaan kohtalon kysymyksemme on se, että EU:n on pystyttävä tiiviiseen yhteistyöhön Euroopassa ja yhtenäiseen edustautumiseen maailmalla. Vahva unioni on paras turvamme ja väline vastata tulevaisuuden haasteisiin.

Nimesin siis merkittävimmäksi turvallisuusuhaksemme EU:n sisäisen hajaannuksen ja toimintakyvyttömyyden. Sillä olen varma, että yhteispelillä voimme parhaiten vastata kaikkiin eteemme tuleviin haasteisiin. EU:ssa ei ole kyse jäsenvaltioiden välisestä maaottelusta vaan yhteispelistä.

Kohtaamme monia haasteita, jotka voivat suoraan tai välillisesti heijastua vakauteen ja kansalaisten turvallisuuteen. Talous puhuttaa tällä hetkellä päällimmäisenä. Turvallisuusuhat monimuotoistuvat. Perinteisen sotilaallisen puolen on oltava kunnossa. Lisäksi on torjuttava kansainvälistä rikollisuutta ja terrorismia sekä varauduttava ympäristökatastrofeihin tai mahdollisiin pandemioihin. Myös energia- ja ympäristöhaasteet vaativat yhteistyötä. Neuvottelemalla yhdellä suulla pitää unionin saada myös muu maailma mukaan talkoisiin.

Olen varma, että selviämme haasteistamme, mutta se on mahdollista vain vahvalla yhteistyöllä. Tarvitsemme EU:n, joka on yhtenäinen, demokraattinen ja tehokas. Suurissa kysymyksissä (kuten talous, turvallisuus, energia ja ilmasto) tarvitaan liittovaltiomaisia piirteitä päätöksentekoon. Tämä ei tietenkään tarkoita kansallisten kulttuurien ja monimuotoisuuden häviämistä tai kaiken mahdollisen päätöksenteon keskittämistä Brysseliin. EU:lla riittää tekemistä edellä mainituissa suurissa haasteissa, siksi sen ei tarvitse sotkeutua sellaisiin asioihin, jotka voidaan jättää yksilön tai paikallistason päätettäväksi. Suomi on osa Eurooppaa ja Eurooppa on osa Suomea.

—

Huomenna päivä alkaa opetusministeri Henna Virkkusen kanssa Tampereella, mistä jatkan iltapäiväksi Poriin.