Eduskunnassa käytiin tänään ajankohtaiskeskustelu lapsi- ja perhemyönteisen Suomen rakentamisesta. Ongelman ydin historiallisen alhaisen syntyvyyden taustalla on, että liian monen suomalaisen henkilökohtainen lapsilukutoive jää toteutumatta.
Väestöliiton perhebarometrin mukaan suomalaiset toivoisivat enemmän lapsia kuin lopulta toteutuu. Syntyvyys ei kohene painostamalla vaan luomalla mahdollisimman suotuisat olosuhteet sille, että mahdollisimman monen suomalaisen lapsilukutoive voi toteutua.
Lasten saaminen ei saa jäädä kiinni tulevaisuuden huolista, taloustilanteesta tai yhteiskunnan vanhentuneista rakenteista.
Perheellistyminen on monin tavoin hyvin henkilökohtainen asia. Yhteiskunnallisella päätöksenteolla voimme ja meidän pitää vaikuttaa siihen, että edellytykset yksilöllisten lapsihaaveiden toteutumiseen ovat mahdollisimman hyvät ja yhteiskunnan asenneilmapiiri perheellistymiseen myönteinen.
Lääkkeeksi vauvakatoon tarvitaan monipuolisia toimia, jotka luovat toivoa ja näköaloja tulevaisuuteen. On harmillista, että hallituksen suunnitelmissa ei konkreettisia vaikuttavia toimia näy. Esimerkiksi kotitalousvähennyksen leikkaaminen on huonoa perhepolitiikkaa ja heikentää tavallisten perheiden mahdollisuuksia palkata apua kiireisen arjen avuksi.
Hyvä työllisyyskehitys on perheiden toimeentulon kannalta ensiarvoisen tärkeää. Siksi tarvitaan pikaisia työllisyyttä parantavia toimia, joista eduskuntaryhmämme on esittänyt listan. Perheiden palveluista on huolehdittava sekä työn ja perheen yhteensovittamista on helpotettava.
Perheiden palvelut ja erilaiset avun ja tuen muodot on tuotava tähän päivään. Epävarmuus ja pelko siitä, kuinka perhe tulee toimeen ja kuinka pärjätä vanhemmuudessa ovat monella mielen päällä.
On tärkeää, etteivät naiset joudu valitsemaan uran ja perheen välillä vaan nämä on mahdollista yhdistää arjessa sujuvasti ja mahdollisuuksien tasa-arvo työelämässä ja kotona toteutuu. Toisaalta tiedämme myös, että nuorten miesten työn ulkopuolella olo ja sen aiheuttama pienituloisuus sekä syrjäytymiskehitys vaikeuttavat merkittävästi perheen perustamista.
Tarvitsemme myös lisää tutkittua tietoa siitä, millaisia syitä ja ilmiöitä alhaisen syntyvyyskehityksen taustalla on. Näin tiedämme yhä paremmin, miten esteitä lapsihaaveiden tieltä pystytään purkamaan.
Hyvinvointiyhteiskuntamme rahoitus on rakennettu korkean työllisyyden ja laajan työikäisen väestön varaan. Syntyvyyden laskun jatkuminen merkitsee muutoksia väestörakenteeseemme, ja sillä on kauaskantoisia vaikutuksia hyvinvointimme perusteisiin aina julkisista palveluista eläkejärjestelmään saakka. Siksi on tärkeää, että poliittiset päättäjät yli puoluerajojen heräävät miettimään, miten vakava ongelma syntyvyyden lasku on ja mitä sille voitaisiin tehdä.
