Valtuustossa hyväksyttiin eilen yleiskaavoitusohjelma vuosille 2010-2012.

Kaavoitukseen liittyen otin valtuuston keskustelussa esiin tyttöjen ja poikien harrastusmahdollisuuksien tasapuolisen huomioimisen.

Sukupuolinäkökulman sijaan kyse on ennen kaikkea eri lajien tasavertaisuudesta suhteessa julkiseen tukeen ja aitojen valinnanmahdollisuuksien luomisesta. Jos katsotaan lajien harrastajamääriä ja vielä erotellaan tytöt ja pojat, kuntien huomiossa eri lajeille ja urheiluseuroille on kiistatta epätasapainoa.

Tarkoitus ei missään nimessä ole luoda vastakkainasettelua tyttöjen ja poikien harrastusmahdollisuuksien välillä. Tosiasia on, että jäähalleja, palloilukenttiä ja skeittipuistoja kyllä kehitellään – ja hyvä niin! Mutta miten Tampere tukee vaikkapa tyttöjen suosimia ratsastustalleja tai balettikouluja.

Tuessa ei aina ole kyse suoranaisesta rahan jakamisesta. Kaavoitus on tästä erinomainen esimerkki.

Tyttöjen suosiman ratsastusharrastuksen kannalta kaavoituksella on tärkeä merkitys. Ratsastuksen osalta on joskus esitetty, ettei kunta voi tukea toimintaa, jota pyörittää osakeyhtiö. Kunta voi kuitenkin tukea ratsastusseuroja siinä missä jääkiekkoseurojakin.

Hevosten määrän kasvu on hämmästyttänyt kunnissa, joiden virkamiehiltä ja luottamushenkilöiltä usein puuttuu tietoa hevosista ja niiden elintavoista sekä hevostallien tilantarpeesta ja muista seikoista, jotka rakennus- ja kaavoitusvaiheessa on otettava huomioon. Myös ympäristöministeriö on patistanut kuntia yhteistyöhön hevosyrittäjien ja -harrastajien kanssa.

Keskeinen haaste tallien sijoittamisessa on se, että niiden lähistölle pitää saada myös maastoratsastusreittejä, joiden puute on pitkään ollut iso ongelma esimerkiksi Tampereen Ratsastuskeskuksessa Niihamassa. 

Tällä hetkellä mahdollisuudet liikkua ratsain maastossa keskuksen ympäristössä Niihamassa ovat olemattomat. Edes alkeellisimpien ratsastusreittien tarve lähimaastossa korostuu entisestään, jos suunnitelmat lisätä tallien ja hevosten määrää alueella toteutuvat.

Kuten sanottu, vastakkainasettelu eri lajien välillä on turhaa. Mahdollisimman monille on tarjottava erilaisia mahdollisuuksia valita harrastuksensa. Harrastaminen on monella tapaa eduksi lapsen ja nuoren kehitykselle eikä se voi olla vain tiettyihin lajeihin mieltyneiden erityisoikeus.