Keskiviikkona olimme Jyväskylässä. Vierailu oli jälleen erittäin onnistunut. Aina mukava tavata vanhoja tuttuja sekä uusia ihmisiä. Jyväskylän ohjelmassa oli yliopistoa, kampanjatiimin tapaamista ja illanvietto. Jouduimme myös pakosalle hotellista palohälytyksen vuoksi. Onneksi mistään vakavasta ei ollut kyse.

Jyväskylästä matka jatkui Ouluun, jonne ehdin juuri parahiksi puhumaan ulkopolitiikkaa tällä kertaa Vapaavuoren Jannen kanssa, paikkana oli Otto K., jonne oli kerääntynyt mukavasti oululaisia. Osallistuin paneelikeskusteluun maahanmuutosta.

Maahanmuutosta pitää keskustella avoimesti, kiihkottomasti, hyssyttelemättä ja puhumalla asioista niiden oikeilla nimillä. Näen maahanmuuton voimavarana, kunhan otamme vastuuta myös maahanmuuttoon liittyvien epäkohtien etsimisestä ja maahanmuuttopolitiikan parantamisesta.

Tarvitsemme EU:n yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa. Kun ihmiset liikkuvat unionin sisällä vapaasti, on selvää, että maahanmuuttosäädösten on oltava EU:ssa yhteiset. Tarvitsemme maahanmuuttajia paikkaamaan heikkenevää huoltosuhdettamme. Suomi on ikääntymisessä kärkipäässä, mutta haaste on yhteinen koko EU:ssa. Vuonna 2025 noin kolmasosa EU:n täysi-ikäisestä väestöstä on yli 65-vuotiaita.

Tässä erityisesti työperäinen maahanmuutto on avainasemassa. Toisaalta meidän on kannettava vastuumme myös inhimillisistä syistä turvapaikan tarpeessa olevista. EU:n rajavaltiot esim. välimeren rannalla tarvitsevat unionilta apua selvitäkseen tulijoiden suuren määrän aiheuttamasta paineesta. Ilman unionin apua näillä mailla on kiusaus luistaa EU:n yhteisen ulkorajan valvonnasta, koska tehtävä käy helposti ylivoimaiseksi.

Perjantaina oli vuorossa oululaisten kokoomusaktiivien järjestämää ohjelmaa. Oulussa vastaanotto oli kannustava. He ovat nähneet läheltä sen, mitä Piia-Noora Kauppi teki vuonna 1999 mennessään suunnilleen ikäisenäni ensikertalaisena nuorena naisena Euroopan parlamenttiin. Vaalipäällikköni Jenny innostui linjaamaan Oulussa, että ”mehän tehään piitut!”.