Vaikuttajalla pitää olla mielipiteitä ja kantansa on pystyttä myös tuomaan julki. Tältä sivulta löydät vastauksiani minulle esitettyihin kysymyksiin.
Jos et löydä vastausta mieltäsi askarruttavaan kysymykseen, lähetä kysymyksesi: sofia[ät]sofiavikman.fi . Vastaan mielelläni!
Kysymyksiä ja lyhyitä selkokielisiä vastauksia julkaistaan tällä sivulla.
Mitä mieltä olet Suomen maahanmuuttopolitiikasta?
Väestömme vanhenee vauhdilla ja työssäkäyvien veronmaksajien määrä vähenee ja samalla eläkeläisten joukko kasvaa radikaalisti. Työperäinen maahanmuutto on siis eduksi Suomelle.
Turvapaikkakäytännöissä on paljon tarkistamisen varaa. Turhia porsaanreikiä on tukittava ja käytäntöjä järkeistettävä. Sosiaaliturvan väärinkäyttöä emme hyväksy suomalaisilta, emmekä siis muiltakaan. Väärinkäytöksiin on suhtauduttava napakasti ja säädettyjä lakeja on noudatettava. Kannatan turvapaikkapolitiikan koordinointia pohjoismaiden tai EU:n kesken. Yhden maan toista lepsummat käytännöt eivät sovi kuvioon.
Emme voi ummistaa silmiämme maailman kriisipesäkkeiden hädältä. Meidän on myös osaltamme pystyttävä kantamaan inhimillinen vastuumme aidosti hädänalaisista tulijoista, esimerkiksi vastaanottamalla sopiva määrä kiintiöpakolaisia, joiden kotoutumiseen kiinnitetään huomiota.
Maahanmuuttokeskustelussa pitää muistaa myös täällä jo olevat maahanmuuttajat, joiden kotoutumisessa on parantamisen varaa, esimerkiksi kielikoulutus on tärkeässä asemassa. Tavoitteena tulee olla se, että maahanmuuttajat sijoittuisivat mahdollisimman sujuvasti koulutukseen ja työmarkkinoille.
Mitä mieltä olet ydinvoimasta?
Mitä enemmän ydinvoimasta hankkii tietoa sitä vaikeampi sitä on nykyisissä olosuhteissa vastustaa. Ydinvoima on hiilipäästötön energiamuoto. Ydinvoima ei ole täydellinen ratkaisu, mutta se on käytettävissä olevista ehdottomasti paras mahdollinen.
Tarvitsemme siis ydinvoimaa ja sitä on rakennettava lisää. Mieluummin suosin suomalaista uusimmalla teknologialla tuotettua ydinvoimaa kuin venäjältä vanhoista laitoksista tuotua. Energiaratkaisuiden on oltava kohtuuhintaista sekä kuluttajille että teollisuudelle, jotta suomalaiset työpaikat ja hyvinvointi voidaan turvata ja samalla vähentää hiilipäästöjä.
Vastakkainasettelun aika on ohi. Ydinvoiman rinnalla on voimakkaasti panostettava uusien energiamuotojen tutkimukseen ja kehittämiseen sekä uuteen ympäristöteknologiaan.
Pitääkö eläkeikää nostaa?
Työuria on pidennettävä sekä alku- että loppupäästä. Suomen väestö vanhenee vauhdilla ja kansainvälisen talouden taantumasta seurannut ulkomaanviennin tyrehtyminen on rokottanut valtion verotuloja rankasti. Työurien pidentäminen auttaa osaltaan kuromaan umpeen kuilua valtion kasvavien menojen ja vähentyneiden tulojen välillä. Sanon ei loputtomalle velkaantumiselle ja lyhytnäköisille rajuille leikkauslistoille ja kyllä työurien pidentämiselle.
Nuoret on saatava nykyistä sujuvammin siirtymään koulutusasteelta toiselle ja myös sujuvasti, kohtuullisessa ajassa, valmistumaan. Lisäksi meidän kaikkien on jaksettava työelämässä pidempään. Eläkeiän noston lisäksi meidän on konkreettisesti pystyttävä parantamaan työhyvinvointia ja työssäjaksamista sekä panostettava ennaltaehkäiseviin ja työkykyä ylläpitäviin toimiin.
Työmarkkinoilla myös asenneilmasto ratkaisee. Järjestelmän on aina oltava sellainen, että ihmiset kokevat työnteon palkitsevaksi.
Mitä mieltä olet pääsykokeiden poistamisesta?
Pääsykokeita ei pidä kokonaan poistaa vaan kehittää. On aloja, joille voidaan ottaa myös suoraan ylioppilaskirjoitusten perusteella. Monilla aloilla kuitenkin korostuu erityisesti opiskelijan henkilökohtainen soveltuvuus. Pääsääntöisesti pääsykokeita pitäisi kehittää niin, että ne mittaisivat nykyistä paremmin alalle soveltuvuutta pelkän sisälukutaidon sijaan. Pitää muistaa, että uuden yliopistolain myötä yliopistoilla itsellään on oikeus päättää pääsykokeiden järjestämisestä.
Mitä mieltä olet lukukausimaksuista?
Suomen menestys perustuu osaamiseen. Pieni maa tarvitsee parhaat kyvyt käyttöönsä. Jokaisella tulee olla mahdollisuus kouluttautua niin pitkälle kuin omat kyvyt ja into riittää. Tämä on suomalaisen hyvinvoinnin kulmakivi.
Mitä mieltä olet sukupuolikiintiöistä?
Tasa-arvoa ei mielestäni edistä se, että sukupuolesta tehdään määräävä tekijä ohi pätevyyden. Pätevin on valittava. Jos tätä periaatetta noudatetaan, joukkoon mahtuu nykyään yhä enenevässä määrin naisia. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa jättää naisten osaamista käyttämättä. Organisaatio, yhteisö tai yritys, joka näin toimii tekee vain karhunpalveluksen itselleen.
Suomea pidetään tasa-arvon mallimaana, mutta meilläkin on vielä monessa suhteessa peiliin katsomista. Lukumäärällisesti naiset ovat edelleen aliedustettuja johtopaikoilla niin politiikassa kuin yrityselämässäkin. Kiintiöt eivät kuitenkaan ole oikotie onneen. Mielestäni kiintiöt osaltaan pönkittävät virheellistä ajattelua siitä, ettei naisista ilman kiintiöitä olisi vaikutusvaltaisille paikoille.
Aitoa tasa-arvoa sukupuolten välille ei voida tuoda yhteiskuntaan, eli ihmisten asenteisiin, ylhäältä päin pelkkien lakien ja määräysten avulla. Sukupuolten välisen mahdollisuuksien tasa-arvon on lähdettävä ihmisten omista asenteista ja ajattelusta.
Minä en halua tulla valituksi mihinkään “kiintiönaisena”. Kiintiöiden asettamisen sijaan naisten mahdollisuuksia luoda uraa pitää parantaa esimerkiksi vanhemmuuden kustannusten tasapuolisella jakamisella vanhempien työnantajien kesken ja kiinnittämällä huomiota työn ja perheen yhteensovittamisen mahdollisuuksien parantamiseen.
Asenteet muuttuvat ehkä hitaasti, mutta varmasti. Ennen kaikkea merkitystä on naisten uskolla itseensä sekä rohkeudella pyrkiä tavoittelemaan unelmiaan johtopaikoille asti.
Miksi opiskelijaterveydenhuolto ja YTHS ovat tukossa?
Ehkä pahiten mättää se, että lasten ja nuorten palveluissa varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisy ontuvat. Kun apua ei saa ajoissa monet vaikeudet, kuten mielenterveysongelmat pitkittyessään pahenevat. Moni hakeutuu hoitoon vasta korkeakoulussa ongelmien kärjistyttyä ja jonot pitenevät. Lasten- ja nuorten pitäisi myös liikkua enemmän.
Pitääkö veroja korottaa vai laskea?
Kansainvälisen talouden taantuma romahdutti Suomen viennin ja valtion verotulot. Tämä näkyy erityisen selkeästi myös vientivetoisella Pirkanmaalla. Mielestäni meidän on kuitenkin erittäin selkeästi ymmärrettävä se, että verotus ei ole vain varojen keräämistä julkiselle sektorille. Verotuksella on vahvasti ihmisten käyttäytymistä ohjaava vaikutus. Nyt jos koskaan tarvitsemme työntekoon ja yrittämiseen kannustavaa henkeä. Valtion tulojen ja menojen välistä epäsuhtaa voidaan korjata kannustamalla yrittämään, työllistämään ja tekemään enemmän töitä – ei loputtomilla veronkorotuksilla.
Jostakin verotuloja on kuitenkin kerättävä. Verotuksen painopistettä on suunnattava työn verotuksesta kulutuksen verottamiseen.
Mitä mieltä olet perintöverosta?
Perintöverosta pitää luopua. Perintöveron poistaminen on monella tapaa oikeudenmukaisuuskysymys. Perintövero on aina veroa jo kertaalleen verotetusta tulosta. Jokaisen meistä pitäisi vapaasti voida itse päättää mitä omalle omaisuudelleen tekee – eli tyhjentääkö sukanvarren tai patjan alusen itse vai jättääkö säästöistä hieman lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Ihmisen kuoltua valtiolle ei pidä syntyä oikeutta verottaa uudestaan tuloa, josta on jo kertaalleen verot maksettu.
Perintöverolaki on yksi Suomen vanhimmista verolaeista ja myös kansainvälisen esimerkin valossa perintövero on aikansa elänyt. Hallitus on lähtenyt oikealle tielle uudistamaan perintöverotusta. Yritysten siirtymistä seuraavalle sulkupolvelle on jo helpotettu. Perintöverouudistusten ongelmia ovat kuitenkin olleet kevennysten rajaaminen ja kohdentaminen, niin että ne koettaisiin oikeudenmukaisiksi.
Nyt kansalaiset joutuvat eriarvoiseen asemaan, kun yrityksen perintönä saava sisarus joutuu maksamaan vähemmän veroa yrityksestä kuin toinen sisarus muusta samanarvoisesta omaisuudesta. Suunta on siis oikea, mutta jäljelle on jäänyt epäoikeudenmukaisuuksia, jotka jättävät verosuunnittelun mahdollisuuksia harvoille.
Verojärjestelmämme on monimutkainen ja tilkkuinen. Sen monimutkaistaminen entisestään ei ole tarkoituksenmukaista. Tällä hetkellä perintöveroa maksavat lähinnä ahkerasti töitä tehneiden ja täten asuntonsa ansainneiden vanhempien lapset. Todella varakkaat ihmiset ovat tehneet perintöverosuunnitelmansa jo vuosia sitten, ja pienten perintöjen saajat (kolme neljästä suomalaisten saamasta perinnöstä) on vapautettu verosta.
