Työryhmän esitys kaventaisi oppilaiden valinnanmahdollisuuksia peruskoulun loppuvaiheessa, vaikka kehityksen pitäisi olla päinvastainen. Valinnaisuuden kaventaminen heikentää oppilaiden mahdollisuuksia löytää omia vahvuuksiaan ja tehdä uravalintoja peruskoulun lopussa, mikä on ristiriidassa työurien pidentämisen kanssa ja voi vahvistaa syrjäytymiskehitystä ja koulupudokkuutta. Juuri kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla oppilaiden on tärkeää löytää omia vahvuuksiaan ja kiinnostuksenkohteita toisen asteen opintoja ajatellen.

Tärkeitä onnistumisen kokemuksia alkaa kertyä viimeistään, kun ”se oma juttu” on löytynyt. Mitä nopeammin omat vahvuudet löytyvät sitä paremmin opinnot kohti työelämää sujuvat ja työurat pitenevät.

Esityksessä yläkoulun tunteja siirretään alakouluun ja minimituntimäärä kokonaisuudessaan säilyy nykyisellä tasolla, mikä aiheuttaa valinnaisuuden vähenemistä perusopetuksen viimeisillä luokilla.

Kiitän työryhmää taito- ja taideaineiden sekä liikunnan lisäämisestä. Olen kuitenkin huolissani koululaisten kielivalintojen yksipuolisuudesta. Monipuolisen kielitaidon merkitys työelämässä kasvaa koko ajan, mutta työryhmän esitys ei turvaa monipuolista kieltenopetusta pitkäjänteisesti. A2-kielen ja B2-kielen siirtäminen tuntikehyksen ulkopuolelle vuosittain kunnille jaettavan hankerahan varaan ei ainakaan monipuolista kieltenopiskelua.

Työryhmän esitys ei myöskään vastaa eriarvoistumiskehitykseen, joka on ollut havaittavissa eri kuntien välillä peruskoulun tuntimäärissä. Kolmannes kunnista tarjoaa oppilailleen vain minimituntimäärän opetusta. Eniten ja vähiten opetustunteja antavien kuntien välinen ero on suuri. Minimituntimäärän korottaminen olisi lisännyt yhdenvertaisuutta.

Puolustan opiskelijan oikeutta tehdä työtä. Moni opiskelija haluaa hankkia paitsi tienestiä myös tulevaisuuden kannalta tärkeitä työkokemusta ja työelämätaitoja. Työskentelyllä ei ole opiskeluaikana pelkkää taloudellista arvoa, vaan se on aina arvokasta työkokemuksen hankkimiseksi.

Työurien pidentämiseksi opiskelijat on saatava nykyistä nopeammin valmistumaan, mutta ilman työkokemusta valmistuneen on vaikea työllistyä. Omalla kohdallani jokainen työ alkaen hevosenlannan luonnista ja tarjoilijan hommista on opettanut paljon.

Gustafssonin esittämä näkemys siitä, että opiskelijat tekisivät jonkun toisen työt, on vanhakantainen. Opiskelijoiden tekemä työ ei ole keneltäkään pois. Työ luo uutta työtä.

Olisi mahdoton ajatus, että lähtisimme kieltämään työhaluiselta opiskelijalta työnteon. Monen opiskelijan on käytännössä pakko työskennellä tullakseen toimeen, jos ei halua alottaa lainaa. Sopii kysyä, miten ministeri esittää rahoitettavaksi opintotuen noston sellaiselle tasolle, ettei opiskelijoilla olisi enää tarvetta käydä töissä.

Kaikki keinot työurien pidentämiseksi on otettava käyttöön, joten kannatan yhtenä keinona muiden joukossa vanhuuseläkkeen alarajan nostoa 63 vuodesta 65 vuoteen. Valtiontalouden ja myös eläkejärjestelmän kestävyyden haasteet ovat niin suuria, ettei meillä ole varaa sulkea yhtä keinoa työurien pidentämiseksi kokonaan pois valikoimasta.

Nuorempia sukupolvia kohtaan on oikeudenmukaista tehdä korotus mahdollisimman pian, koska se on kuitenkin edessä. Korotuksen kaltaiset pitkän tähtäimen rakenteelliset uudistukset helpottavat hieman painetta tehdä nopean aikavälin sopeutustoimia ja leikkauksia valtiontalouteen.

Eläkeikä voitaisiin sitoa elinajanodotteeseen, jotta hyvinvointiyhteiskunta palveluineen olisi kestävämmällä pohjalla. Odotukset eliniästä pohjoismaissa ovat hyvin samankaltaisia. Silti Suomessa jäädään eläkkeelle selvästi aiemmin ja ollaan eläkkeellä keskimäärin kolme vuotta kauemmin kuin muissa pohjoismaissa. Hyvinvointiyhteiskunnan ja sen palveluiden rahoittamiseksi on selvää, että eläkeiän on noustava, kun ihmisten elinikä pitenee.

Nuorten työllistymistä ja eläkeikää ei pidä asettaa vastakkain. Työn määrä ei ole vakio vaan työ luo uutta työtä. Uutta kasvua ruokkivien toimenpiteiden avulla on huolehdittava siitä, että Suomeen syntyy lisää aitoja työpaikkoja. Hallitus on myös sitoutunut toteuttamaan nuorisotakuun. Se turvaa vuoden 2013 alusta jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle työ-, harjoittelu- tai opiskelupaikan kolmen kuukauden sisällä työttömäksi joutumisesta.

On hyvä huomata, että vanhuuseläkkeen alarajan nosto 63 vuodesta 65 vuoteen ei tarpeellisuudestaan huolimatta koske niitä, jotka nytkään eivät jaksa työssään eläkeikään saakka. Noston myötä työura pitenee terveiden ja työssään jaksavien osalta. Loppupään lisäksi työuria on pidennettävä alusta saamalla nuoret nykyistä nopeammin työelämään ja keskeltä parantamalla työssäjaksamista.

Kaikista eläkepäätöksistä n. 32 prosenttia on työkyvyttömyyseläkepäätöksiä. Työuria pidennetään tehokkaasti panostamalla työkyvyttömyyden ennaltaehkäisyyn. Työhyvinvoinnin parantaminen ja työn ja perheen yhdistämisen helpottaminen eivät ole pehmopolitiikkaa vaan talouspolitiikan ytimessä. Valtiontalouden lisäksi ne tietysti vaikuttavat suuresti yksittäisen työntekijän elämään.

Valtion budjetin tasapainottamisessa ja pidemmällä tähtäimellä julkisen talouden kestävyysvajeen hoitamisessa työurien pidentämisellä on tärkeä merkitys. Työurien pidennys yhdellä vuodella parantaisi valtiovarainministeriön laskelmien mukaan julkisen talouden tasapainoa kahdella miljardilla eurolla vuodessa. Eläketurvakeskus on laskenut, että pelkästään vanhuuseläkeiän nostaminen kahdella vuodella toisi työuriin pidennystä 0,7 vuotta. Rukan hangille juuttuneessa eläkekeskustelussa on aika kääntää katse tulevaisuuteen. Nyt on tekojen aika.

Eduskunnan ollessa vielä istuntotauolla työni ovat jatkuneet suuren valiokunnan merkeissä. Euroopan taloustilanne ei odota. Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja huomatakseen, että maailmantalouden epävarmuuden jatkuessa meillä on edessämme haastavat ajat myös kotimaassa.

Vaikka meidän suomalaisten tarvitsisi tulevina vuosina mennä läpi sen kuuluisan harmaan kiven, olen varma, että Saulin johdolla se onnistuu! Saulista saamme sinnikkään presidentin, joka on analyyttinen, määrätietoinen ja luotettu sekä kokenut johtaja. Mielestäni tarvitsemme presidentin, joka ei erottele vaan yhdistää ja omistautuu työlleen suomalaisten eduksi. Me olemme kaikki Suomella töissä – myös presidentti. Parhaiten työnsä hoitavat aina ne, jotka todella omistautuvat sille. Sauli omistautuu.

Saulin talousosaaminen on kiistatta omaa luokkaansa. Talous vaikuttaa nykyään aivan kaikkeen – olipa kyse sitten sisäpolitiikasta tai ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Taloudella ei ole itseisarvoa vaan nimenomaan välinearvoa hyvinvoinnin, rauhan ja vakauden luomisessa maailmaan. Talouden kehitys luo raamit niin suomalaisten työpaikkojen tulevaisuudelle kuin myös pitkälti sille kaikelle hyvälle, mitä voimme politiikan keinoin saavuttaa.

Presidentin on ymmärrettävä syvällisesti taloutta, jotta voi onnistua ulkopolitiikan teossa suomalaisten parhaaksi. YK-liiton puheenjohtajan näkökulmastani katsottuna vaalikeskusteluissa viritelty vastakkainasettelu ulkopoliittisen osaamisen ja talouspoliittisen osaamisen välillä on keinotekoinen. Se ei vastaa nykytodellisuutta, jossa talous ja taloudelliset resurssit vaikuttavat keskeisesti kansainvälisissä suhteissa.  Presidentin tehtävä on edistää hyvinvointia, rauhaa ja vakautta niin Suomessa kuin globaalistikin. Talous on tähän aika hyvä väline, jos sitä tuntee ja käyttää vastuullisesti. Se joka tapauksessa muuttaa globaalin maailman- ja valtapolitiikan kulkua. Mikä voi olla ulkopolitiikkamme kannalta keskeisempää?

Talousosaamisen lisäksi diplomaatin kykyjäkin presidentiltä vaaditaan. Ihailen tapaa, jolla Sauli on käyttäytynyt tiukimmissakin tilanteissa, esimerkiksi nyt vaaleissa kanssaehdokkaitaan kohtaan. Hän ei ole sortunut provosoitumaan, heittämään lokaa tai piikittelemään toisia. Vaalien toisella kierroksella kisassa on mukana kaksi herrasmiestä, jotka kummatkin edustavat avoimuutta ja myönteistä suhtautumista kansainvälisyyteen. Se on mielestäni voitto Suomelle!

Monet poliitikot ovat taitavia puhumaan. Ollessani ehdolla kunnallisvaaleissa 2008 tulin ensikertalaisena valituksi Tampereen kaupunginvaltuustoon mottonani ”puhetta seuraa teot”. Uskonkin presidenttiin, jolle teot ovat kauneinta puhetta. Sauli on linjannut, että tekoja on presidentinkin tehtävä. Teoillaan Sauli on kerännyt kiitosta ja kannatusta laajasti yli puoluerajojen. Viime vaaleissa julkisesti Tarja Halosen joukoissa vaikuttaneen Marko Bjurströmin tuki Saulille puhuu puolestaan.

Aito välittämisen henki näkyy vahvasti Saulin teoissa. Vähäosaisten puolustaja Heikki Hursti arvostaa Saulin työtä suuresti: ”Kunnioitan häntä poliitikkona, koska monet muut ovat luvanneet olla mukana, mutta kukaan ei ole lähtenyt toteuttamaan lupauksiaan yhtä konkreettisesti kuin Sauli. Sanansa mittainen mies.”

Sauli on niitä ihmisiä, jotka elävät kuten opettavat. Keväällä 2007 Sauli kertoi lahjoittavansa kansanedustajan palkkansa hyväntekeväisyyteen. Sauli on myös kritisoinut ylisuuria eläke-etuuksia ja samalla jättänyt itse nostamatta ansaitsemaansa eläkettä yli 7000 euroa kuukaudessa.  

Presidentin persoonaan liittyy arvovaltaa, jossa esimerkin voimaa ei voi väheksyä. Puolustusvaliokunnan jäsenen tehtävissäni olen usein miettinyt, että armeijan käyminen olisi ollut työni kannalta hyödyllistä. Samalla tavalla ajattelen suoritetun varusmiespalveluksen olevan hyödyksi armeijan ylipäällikölle, vaikkei se välttämättömyys olekaan. Pidän myös tärkeänä sitä, että presidentti on suorittanut tutkintonsa loppuun, jotta hän voi esimerkillään rohkaista muitakin hoitamaan opintonsa kunnialla pois alta.

Nuorten syrjäytymisen syrjäyttäminen on todellinen presidentin teko. Tarttuminen nuorison hätään on mielestäni tärkeä osoitus siitä, että Saulilla on kyky havaita, missä presidentin tekoja kulloinkin kaikista kipeimmin kaivataan. Avaus on erityisen tärkeä meille pirkanmaalaisille, koska meillä nuorisotyöttömyys on ollut muuta maata korkeammalla tasolla. Ikääntyvässä Suomessa meillä ei ole varaa menettää yhtäkään nuorta pysyvästi työelämän ulkopuolelle. 

Sukupolviajattelun näkökulmasta tulevaisuuteen vastuullisesti katsova Sauli edustaa oikeudenmukaisuutta. Minuun on tehnyt suuren vaikutuksen hänen ajatuksensa siitä, että velkaantuminen on elämistä tulevaisuuden kustannuksella. Niinhän se on. On oikeudenmukaista, että myös meillä nuoremmilla sukupolvilla ja meidän lapsillamme on mahdollisuus rakentaa omaa hyvää elämäämme puhtaassa ympäristössä ilman kohtuutonta perittyä velka ja verotaakkaa.

Presidentin pitää kuunnella, mutta hänen on saatava ihmiset myös kuuntelemaan itseään – olivatpa he sitten puolesta, vastaan tai jotakin siltä väliltä. Pidän tärkeänä, että presidentin persoonaan liittyy yhteiskunnallista puhevaltaa, joka ei ole kiinni muodollisista valtaoikeuksista. Kun Sauli puhuu, hänellä on tapana saada suomalaiset todella ajattelemaan yhteistä hyvää. Se on tärkeää, koska yksi Suomi pärjää paremmin kuin monta.

Saulin omin sanoin: ”Nyt on aika tehdä Suomen ihme taas kerran todeksi”. Tehdään siis yhdessä Suomesta avoin, innostunut ja menestyvä maa. Viedään Sauli, Jenni ja Lennu Linnaan! Nyt on tekojen aika.

Uudistuksessa on toki todella paljon hyvää. Oikeaan suuntaan ollaan menossa erityisesti siinä, että ammatillisen koulutuksen hallintoa virtaviivaistetaan, jotta resurssit kohdistuisivat siihen tärkeimpään eli opetukseen. Haluan kuitenkin kiinnittää huomiota Tampereen lukiokoulutuksen aseman turvaamiseen uudessa organisaatiossa, jossa merkittävä painoarvo on ammatillisella koulutuksella. Kysymys siitä, miten lukiokoulutus hyötyy toisen asteen yhteistyöstä, on perusteltu. Aidossa yhteistyössä lukio ei toimi vain ammatillisen koulutuksen kurssipankkina.

Yleissivistävä lukiokoulutus ja vahva ammatillinen osaaminen tukevat toisiaan erillisinä opintopolkuina. Hallitusohjelmassa on yksiselitteisesti sovittu, että ylioppilastutkintoa ja ammatillisia tutkintoja kehitetään erillisinä tutkintoina.

Toisen asteen koulutuksen yhteistyölle on asetettava selkeät tavoitteet niin, että lukio ja ammatilliset tutkinnot sekä niiden sisällöt ja rahoitus säilyvät selkeästi toisistaan erillisinä. Toisen asteen koulutusta on kehitettävä tämän duaalimallin pohjalta. Työurien pidentämisen näkökulmasta lukion on luontaista tehdä yhteistyötä nimenomaan korkeakoulujen suuntaan.

Toisen asteen oppilaitosten yhteistyö on auttanut ammatillista tutkintoa suorittavia opiskelijoita hankkimaan työelämässä tarvittavia taitoja suorittamalla joitakin lukion kursseja esimerkiksi kielitaidon täydentämiseksi. Toisen asteen oppilaitosten yhteistyö voi parhaimmillaan täydentää oppilaitosten koulutustarjontaa. Yhteistyön tuloksista tiedetään kuitenkin se, että toisen asteen oppilaitosten yhteistyöstä on hyötynyt lähinnä ammatillinen puoli. Lukiolaisista vain noin 2 % on ottanut edes yhden kurssin ammatilliselta puolelta.

On tärkeää, että laadukkaaseen ja työelämään suuntautuneeseen ammatilliseen koulutukseen on satsattu. Ammatillisen koulutuksen sisältöjä on jatkuvasti kehitettävä vastaamaan työelämän osaamistarpeita. Nyt on kuitenkin myös yleissivistävän ja jatko-opintoihin tähtäävän lukiokoulutuksen vuoro päästä kehittämisen keskeiseksi painopistealueeksi ja asianmukaisesti huomioiduksi.

Tampereella on juuri tehty tulevaisuuteen katsova, hyvä ja merkittävä lukioverkon uudistaminen ja kehittäminen on hyvässä käynnissä. Lukio ei saa jäädä suunnitteluvaiheessa olevassa uudessa kokonaisuudessakaan mopen osille.

Puhuttaessa toisen asteen koulutuksesta, eli lukiosta ja ammatillisista tutkinnoista, esiin nousee usein niin sanotut kaksoistutkinnot tai yhdistelmätutkinnot. Ylioppilastutkinnon ja ammatillisten tutkintojen rinnakkainen suorittaminen on nykyisin vielä suhteellisen vähäistä. Yhdistelmätutkinnon hyödyllisyydestä ei myöskään ole riittävästi tietoa ajatellen jatko-opintoja ja työelämän tarpeita. Tiedon kerääminen ammatillista ja ylioppilastutkintoa sekoittavasta yhdistelmätutkinnosta on tarpeellista, jotta yhdistelmätutkintoa voitaisiin luotettavasti arvioida saati nostaa sen lisäämistä tavoitteeksi.

Kahden rinnakkaisen toisen asteen tutkinnon hyötyjä suhteessa kustannuksiin ja pidempään opiskeluaikaan ei ole selvitetty eikä meillä ole olemassa tutkimustietoa kahden rinnakkain suoritetun tutkinnon läpäisyasteesta tai hyödyllisyydestä jatko-opintojen ja työelämän näkökulmasta. Opetusministeriön on hankittava päätöksenteon tueksi faktatietoa eikä suunnistettava asiassa mutu-tuntumalla tai ideologia edellä kohti nuorisokoulua.

Maamme hallituksen tavoitteena on nostaa suomalaiset maailman osaavimmaksi kansaksi vuoteen 2020 mennessä. Tämä vaatii vahvaa ammattiosaajien koulutusta, mutta myös laadukasta korkeakouluopintoihin tähtäävää lukiota, jonka kehittämiseen Tampereella on panostettava jatkossakin.

Suomen sotilaallista maanpuolustusta uudistetaan vuosina 2012-2015 vastaamaan 2020-luvun vaatimuksia ja uutta turvallisuusympäristöä. Suomen sotien jälkeisen historian suurin puolustusvoimauudistus ei tarkoita puolustuksemme peruslinjausten muuttumista. Kaikissa oloissa Suomella on oltava uskottava itsenäinen puolustuskyky, joka perustuu yleiseen asevelvollisuuteen ja alueelliseen puolustukseen. Koko Suomea on kyettävä puolustamaan. Suomi siis ylläpitää ja kehittää omaan toimintaympäristöönsä mitoitettua puolustuskykyä.

Puolustusvoimat on sopeutettava pieneneviin ikäluokkiin ja kasvaviin kustannuspaineisiin. Uudistus koskee sekä puolustusvoimien toimintaa että rakenteita. Puolustusvoimissa muutostarve on tiedetty jo pitkään, ja valtion velkaantumisesta johtuva säästöpaine aikaistaa toimenpiteitä.

Suomeen rakennetaan pienemmät mutta tehokkaammat ja modernimmat puolustusvoimat. Puolustusmateriaalin hinnan nopea nousu ja kaluston vanheneminen eivät mahdollista nykyisten suuruisten puolustusvoimien ylläpitoa, koska puolustuskyky edellyttää riittäviä materiaalihankintoja. Uudistuksen lähtökohtana on kriisiajan puolustusvoimat. Rauhanajan varustuskuntarakenne ja koulutusjärjestelmä suunnitellaan ja mitoitetaan puolustusvoimien sodanajan tarpeiden mukaisesti. Kriisitilanteessa maata ei puolusteta varuskunnista käsin.

Maanpuolustuksessa puolustusvoimien suorituskyky on kaikista olennaisinta. Uudistuksen tavoitteet tulee pitää kirkkaana mielessä. Meidän on varmistettava Suomen puolustuskyky myös uudessa tilanteessa 2020-luvulla ja sen jälkeen. Yhtä aikaa on saatava pysyviä säästöjä ja luotava uutta puolustuskykyä. Niukkenevat puolustusmäärärahat on siis suunnattava puolustuskyvyn kannalta kaikista tarkoituksenmukaisimmalla tavalla.

Mekaaniset säästöt ilman strategista ajattelua eivät riitä. Ydintehtävän turvaaminen edellyttää puolustusvoimien voimavaroja olennaiseen. Rakenteita on kevennettävä ja uudistettava, jotta toiminta ja resurssit saadaan tasapainoon. Kovan ytimen turvaaminen edellyttää luopumista toissijaisista toiminnoista ja yksiköistä. Henkilöstöä on tietenkin kohdeltava reilusti.

Ikäluokkien pieneneminen tarkoittaa, että tulevina vuosina puolustusvoimissa on koulutuksellista ylikapasiteettia, jos jatketaan nykyrakenteella. Tämä tarkoittaa väistämättä myös varuskuntien lakkautuksia. Jo tällä hetkellä lämmitämme noin 1 500 ylimääräistä sänkyä. 5-6 vuoden kuluttua asevelvollisten ikäluokka on noin 4 000 nykyistä pienempi. Miksi siis lämmittäisimme seiniä ja ylimääräisiä varuskuntia sen sijaan, että niukkenevat resurssit käytettäisiin Suomen puolustamiseen. Puolustetaan mieluummin maata.

Paikallisesti varuskunnilla on tunnearvoa ja aluepoliittista arvoa. Ymmärrän sen varsin hyvin. Mutta kun joudutaan valitsemaan aluepolitiikan ja puolustuskyvyn välillä, täytyy ajatella jälkimmäistä. Sitä paitsi on tehokkaampiakin tapoja käyttää valtion rahaa aluepolitiikkaan; tuetaan mieluummin esimerkiksi elinkeinotoimintaa.

Maassamme perinteisesti korkealla tasolla ollutta maanpuolustustahtoa on erityisesti vaalittava puolustusvoimien uudistuksessa. Tässä vapaaehtoinen maanpuolustus on avainasemassa. Siksi on hyvin tarpeellista, että vuoden 2012 budjettiin puolustusministeriön momentille eduskunnassa tehdyt lisäykset kohdistuvat vapaaehtoiseen maanpuolustukseen (MPK ry), jonne suunnattiin 200 000 euron lisäpanostus.

Suomi myös jatkaa aktiivista osallistumista kriisinhallintatoimintaan muun muassa uudella Unifil-operaatiolla. Suomalaisille kriisinhallintatehtävissä toimineille rauhanturvaajille tarvitaan nykyistä parempia yhteiskunnan turvaverkkoja. Valtion on kannettava vastuu operaatioissa loukkaantuneista kaikissa tapauksissa korostaen heidän isänmaan eteen tekemänsä tärkeän työn tunnustamista ja arvostusta. He eivät enää saa joutua taistelemaan hoidostaan, kuten nyt on viimeaikaisten uutisten mukaan tapahtunut.

Suomen YK-liitto valitsi minut vuosikokouksessaan liiton uudeksi puheenjohtajaksi.

Tehtävä on mielenkiintoinen nyt, kun Suomi pyrkii YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi 2013-14. Se edellyttää meiltä määrätietoista YK-politiikkaa, jossa keskitymme tärkeinä pitämiimme asioihin ja vahvuuksiimme. Rauhanturvaamisen lisäksi pidän tärkeänä erityisesti naisten aseman ja koulutusmahdollisuuksien edistämistä unohtamatta oikeusvaltion ja hyvän hallinnon tukemista ja ilmastokysymyksiä. Tulevaisuudessa yhtenäisesti edustautuva EU voisi olla turvaneuvoston pysyvä jäsen.

Suomen YK-liiton puheenjohtajana kaksivuotiskaudella 2010-2011 toimi kansanedustaja Antti Kaikkonen. Aiemmin liiton puheenjohtajina ovat toimineet mm. Jutta Urpilainen ja Sirpa Pietikäinen. Liiton varapuheenjohtajiksi valittiin kansanedustaja Ilkka Kantola ja tutkija Johanna Kentala-Lehtonen. Uusi hallitus aloittaa toimintansa vuoden 2012 alusta.

Suomen YK-liitto on vuonna 1954 perustettu kansalaisjärjestö, joka tekee tunnetuksi ja tukee Yhdistyneiden kansakuntien toimintaa ja periaatteita. Liitolla on 65 suomalaista jäsenjärjestöä.

Aamuyölle jatkuneen kokouksen jälkeen pääministeri Jyrki Katainen oli heti torstaiaamulla meillä suuressa valiokunnassa kuultavana Eurooppa-neuvoston ja euroalueen päämiesten kokouksista. Tulos on Jyrkiltä erinomainen neuvottelusuoritus, jolla turvataan Euroopan vakautta ja voitiin estää Suomen vastuiden kasvaminen! Kokousten ratkaisut vastaavat pitkälti Suomen asettamia tavoitteita. Myös markkinat näyttävät nyt toiveikkailta.

Pankkien pääomittaminen tapahtuu, Kreikkaa lukuun ottamatta, ensisijaisesti omistajien tai toiseksi kotivaltioiden toimesta. Kriisin välttämiseksi on tärkeää, että yksityiset pankit osallistuvat velkojen anteeksiantoon ja että ennen kaikkea Kreikka, Italia ja Espanja todella sovitun mukaisesti laittavat omat valtiontaloutensa kuntoon. Jokaisen talousongelmien kanssa painivan maan on ryhdyttävä tehokkaisiin pidemmän aikavälin toimiin ylivelkaantumisen hillitsemiseksi.

Tulevaisuudessa unionin on oltava valmis vaikka perussopimuksen muutoksiin, jos talouskurin parantaminen ja tiukentaminen sitä vaatii. Tämä on myös Suomen kaltaisen tiukan talouskurin maan etu. Yhteinen raha edellyttää toimiakseen sitä, että yhteisiä taloussääntöjä myös noudatetaan. Jos perussopimuksen muuttaminen on ainoa keino saada parempaa talouskuria ja velvoittavampia sääntöjä, niin sitten se kannattaa tehdä.

Jo tiistaina ennen ratkaisevaa kokousta tapahtui eduskuntatyössä paljon. Aloitin aamun presidentin linnassa, kun puolustusvaliokunta keskusteli tasavallan presidentin kanssa mm. Venäjästä ja puolustusvoimauudistuksesta. Pidän erittäin tärkeänä, että tulevien presidentinvaalien jälkeen valiokunta pääsee keskustelemaan näistä ja muista asioista viime viikonloppuna virallisesti Kokoomuksen ehdokkaaksi nimitetyn Sauli Niinistön kanssa.

Olethan jo liittynyt Saulin tukijaksi osoitteessa http://niinisto.fi/tukijat

Kannustus on tarpeen ja oppi rohkeudesta sopii muillekin aloille. Naisekonomi tienaa 13 prosenttia mieskollegaansa vähemmän. Yleisesti ottaen tilanne on vieläkin huonompi. Naisen euron arvioidaan olevan noin 80 senttiä.

Suomalaisten naisten täytyy rohkeasti uskoa itseensä. Toisaalta myös meillä poliittisilla päättäjillä on tehtävää. Meidän on luotava mahdollisimman hyvät edellytykset mahdollisuuksien tasa-arvon toteutumiselle. Tällä hetkellä sosiaaliturvajärjestelmässä on piirteitä, jotka osaltaan heikentävät naisten palkkatasoa ja saattavat heikentää työnantajan mahdollisuutta palkata hakijajoukosta pätevin.

Päteviä ja osaavia naisia on vaikka millä mitalla, mutta muutos ei tapahdu yhdessä yössä. Kehitys olisi kuitenkin voinut viime vuosina olla parempaa. Tänään olemme jälleen lukeneet uutisia siitä, että naisten ja miesten välinen palkkaero ei ole kaventunut vaan pysynyt ennallaan. Tämä tarkoittaa sitä, että laskennallisesti naiset tekevät loppuvuoden palkatta töitä.

Tilastokeskuksen mukaan naisten ja miesten välinen palkkaero on pysynyt Suomessa 15 viime vuoden aikana lähes muuttumattomana. Suomessa naiset ansaitsevat keskimäärin 18 prosenttia vähemmän kuin miehet. Vuosipalkaksi muutettuna tämä naisen 82-prosenttinen palkka on kuluvana vuonna maksettu 26.10. mennessä. Naisten palkanmaksun voidaan siis todeta päättyneen tältä vuodelta tänään.

Hallitusohjelmassa on kirjattu tavoitteeksi kaventaa palkkaero enintään 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Erityisesti vaikeiden talousnäkymien edessä uhkana on, että palkkaeron kaventuminen hidastuu entisestään.

Yhtenä keskeisenä syynä miesten ja naisten väliseen palkkaeroon on vanhemmuuden kustannusten epätasainen jakautuminen. Äidin työnantaja maksaa isän työnantajaa enemmän vanhemmuuden kustannuksia. Tämä epäkohta on korjattava, jotta aito mahdollisuuksien tasa-arvo työmarkkinoilla toteutuu.

Työnantajalle on nyt lähtökohtaisesti taloudellisesti suurempi riski palkata nainen kuin mies. Tämä vaikuttaa naisvaltaisten alojen työllistämismahdollisuuksiin ja palkanmaksukykyyn sekä kielteisesti naisten mahdollisuuksiin löytää vakituista työpaikkaa.

Työnantajat ymmärrettävästi pyrkivät välttämään kustannuksia, joita aiheutuu työntekijöiden perhe- ja hoitovapaista. Raskaimpana kustannustaakka kohdistuu pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, jotka vastaavat enemmistöstä yksityisen sektorin työpaikoista.

Perhe-elämän vaiheisiin liittyvän sosiaaliturvan kustannukset, kuten perhevapaiden kustannukset ja lapsen sairastumisesta johtuvat poissaolot, aiheuttavat työnantajille vanhemmuudesta johtuvan yllättävän kustannusriskin. Tämä johtaa siihen, että työntekijän sukupuoli ja mahdollisesti ikä vaikuttavat merkittävällä tavalla työllistymiseen ja asemaan työmarkkinoilla.

Asian korjaaminen on ollut esillä juhlapuheissa. Nyt on tekojen aika.

Edellä olevan perusteella olen jättänyt asianomaisen ministerin vastattavaksi kirjallisen kysymyksen: Mihin toimiin hallitus ryhtyy aidon mahdollisuuksien tasa-arvon toteuttamiseksi ja palkkaeron kaventamiseksi työmarkkinoilla sekä vanhemmuuden kustannusten jakamiseksi nykyistä tasaisemmin?