Tampereella on toteutettava harrastustakuu, joka turvaa jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuuden vähintään yhteen harrastukseen.

Jokaisella lapsella ja nuorella on oltava mahdollisuus kokea onnistumisia ja liikunnan tai taiteen sekä yhdessä tekemisen riemua harrastuksen kautta. Harrastaminen parantaa oppimista, kehittää sosiaalisia taitoja ja tuo mielekästä tekemistä vapaa-aikaan. Harrastaminen on monella tapaa eduksi lapsen ja nuoren kehitykselle. Myös syrjäytymisen ennaltaehkäisyssä oltaisiin pitkällä, jos jokaisella olisi työ- ja opiskelupolun lisäksi mahdollisuus mieluisaan harrastukseen.

Yhdenvertaiset harrastusmahdollisuudet eivät toteudu, jos harrastamisen hinta karkaa käsistä. Uusimman nuorisobarometrin mukaan joka kolmas lapsi on joutunut luopumaan harrastuksen aloittamisesta rahanpuutteen vuoksi. Opetus- ja kulttuuriministeriön arvion mukaan lasten ja nuorten liikunnan harrastamisen kokonaiskustannukset ovat jopa kolminkertaistuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tarvitsemme pikaisesti uusia toimia, jotta harrastamisen kustannuksia saadaan alennettua. Mahdollisuus harrastukseen ei saa olla perheen varallisuudesta kiinni.

Matalan kynnyksen harrastustoiminnan on oltava jokaisen saavutettavissa. Eri toimijoiden yhteistyötä tiivistämällä voidaan tukea lasten ja nuorten monipuolista harrastamista. Järjestöt ja seurat sekä niiden vapaaehtoiset tekevät tärkeää työtä, joka mahdollistaa lasten ja nuorten harrastamisen ja pitää kustannuksia kurissa. Talkootyöhön osallistuminen on pidettävä houkuttelevana jatkossakin. Lisäksi turhan byrokratian karsiminen esimerkiksi tapahtumalupien ja avustushakujen osalta helpottaisi järjestö- ja seuratoimijoiden arkea.

Jokaisella lapsella ja nuorella on oltava mahdollisuus vähintään yhteen harrastukseen – perheen varallisuuteen katsomatta. Sitä tavoitellaan harrastustakuulla, jonka toteuttamisesta olen lokakuussa jättänyt Tampereen kaupunginvaltuustolle aloitteen.

Harrastustakuun toteuttamisen lisäksi on syytä kiinnittää huomiota eri liikuntaharrastusten tasapuoliseen mahdollistamiseen. Tällä hetkellä julkinen tuki eri lajeille ja urheiluseuroille jakautuu epätasaisesti suhteessa harrastajien määrään. Kunnat tukevat ja mahdollistavat esimerkiksi jäähallien, palloilukenttien ja skeittipuistojen rakentamista, mikä on hyvä asia. Samalla paljon vähemmän tuetaan esimerkiksi voimistelun, taitoluistelun, ratsastuksen tai baletin harrastajaa.

Vastakkainasettelu eri lajien välillä on turhaa. Mahdollisimman monille on tarjottava mahdollisuuksia valita mieluinen harrastus. Julkinen tuki ja liikuntapaikkarakentaminen on suunnattava nykyistä tasapuolisemmin suhteessa eri lajien harrastajamääriin. Kun takana on yhteiskunnan tuki, lapsen ja nuoren harrastamisen hinta ei nouse pilviin.

Lisää blogikirjoituksia