Kuluvan vuoden aikana olemme nähneet, että turvallisuuspoliittinen toimintaympäristömme voi muuttua nopeasti. Sodankäynnin luonne on muuttunut, mutta perinteiset uhkakuvat eivät ole poistuneet. Ukraina on tosiasiallisesti sotilaallisen hyökkäyksen kohteena, vaikka Venäjä kiistääkin olevansa konfliktin osapuoli.

Suomen puolustuksen perusratkaisu nojaa tällä hetkellä yleiseen asevelvollisuuteen, koko maan puolustamiseen ja sotilaalliseen liittoutumattomuuteen. Tavoite on uskottava puolustuskyky, joka nostaa Suomen alueellisen koskemattomuuden loukkaamisen kynnyksen riittävän korkeaksi. Uskottavan puolustuskyvyn turvaaminen puolustuksellisen perusratkaisumme puitteissa tulevaisuudessa edellyttää kuitenkin nykyistä suurempia resursseja.

Samaan johtopäätökseen tuli Ilkka Kanervan vetämä parlamentaarinen selvitysryhmä, jonka työskentelyyn osallistuin. Kaikkien eduskuntapuolueiden edustajista koostunut ryhmämme julkaisi raporttinsa puolustuksen pitkän aikavälin haasteista keskiviikkona. Raportin mukaan puolustusvoimien materiaalisten suorituskykypuutteiden korjaamiseksi tarvitaan ensi vaalikaudelle vähintään vuoden 2012 selonteossa puolustushallinnon esittämä lisärahoitus.

Raportin mukainen korotus ei kuitenkaan vielä ratkaise sitä, miten Hornetien ja merivoimien vanhenevan kaluston suorituskyvyn korvaaminen 2020-luvulla rahoitetaan. Hankintapäätöksiin liittyvä valmistelu ja suunnittelu on käynnistettävä ensi hallituskaudella.

Selvitysryhmän raportti on merkittävä, sillä sen johtopäätöksiin on sitoutunut valtaosa eduskuntapuolueista. Vain vasemmistoliitto jätti aiheesta eriävän mielipiteensä ja vihreät oman täydentävän lausuntonsa. Tämä tarkoittanee, että eduskuntaryhmät ovat laajasti sitoutuneet Suomen puolustuksen vahvistamiseen ensi vaalikaudella. Kokoomus ainakin on.

Viimeisten vuosien ajan käynnissä ollut puolustusvoimauudistus on ollut tärkeä ja tarpeellinen hanke puolustusvoimien rakenteen ja koon modernisoimiseksi. Samaan aikaan on kuitenkin leikattu merkittävästi puolustusvoimien rahoituskehystä vuosille 2012-2015, noin 10 prosenttia. Puolustusmenoihin on kohdistunut ankarampi säästökuuri kuin millekään muulle hallinnonalalle.

Taloustilanne ei ole parantunut ja tuskin paranee ensi vaalikaudellakaan, mutta puolustusvoimat on osansa säästötalkoissa jo tehnyt. Nyt tehtävämme on huolehtia siitä, että Suomella säilyy uskottava puolustuskyky kiristyneessä kansainvälisessä tilanteessa. Puolustusmateriaalien hankintojen rahoitusosuus on nyt ja pitkällä aikavälillä auttamattomasti riittämätön puolustusvoimien tehtäviin nähden, jos esitettyä lisärahoitusta ei toteuteta ensi vaalikaudella.

Kun laaja parlamentaarinen yhteisymmärrys lisärahoituksen tarpeesta uskottavan puolustuskyvyn turvaamiseksi on nyt saavutettu, olisi seuraavaksi syytä kiinnittää huomio myös Suomen kansainväliseen sotilasyhteistyöhön. Pienellä maalla ei ole varaa jäädä yksin myöskään puolustusasioissa – ei taloudellisesti eikä poliittisesti.

Kokoomus on ollut johdonmukaisesti sitä mieltä, että Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuutta ja nostaisi merkittävästi kynnystä loukata Suomen alueellista koskemattomuutta. Georgian sota 2008 ja Ukrainan konflikti alleviivaavat, että Naton turvatakuut suojaavat vain liittokuntaan kuuluvia maita. Kestäviä perusteita ei ole sille, että Suomi vapaaehtoisesti jättäytyy näiden turvatakuiden ulkopuolelle.

Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 6.10.2014.
Kirjoitin myös elokuussa Suomen turvallisuudesta Aamulehdessä.