Oppivelvollisuuden jatkamiseen maaliskuussa hallituksen kehysriihen yhteydessä sovitut 15 miljoonaa euroa on kohdennettava niihin nuoriin, jotka eivät pääse tai hakeudu jatkokoulutukseen peruskoulun jälkeen. Niukkojen resurssien hupeneminen koko ikäluokan pakkovuoteen ja sen maksuttomiin oppimateriaaleihin jättäisi vaille riittävää tukea juuri ne nuoret, joiden koulutiellä on eniten kiviä.

Syrjäytymistä ei voi estää lailla vaan tarvitsemme aidosti yksilöllistä tukea ja ohjausta syrjäytymisen ennaltaehkäisemiseen. Niukkuutta jaettaessa on huolehdittava erityisesti niistä, jotka ovat vaarassa pudota koulutuksen ulkopuolelle.

Tärkeintä on panostaa ennaltaehkäisyyn ja yksilölliseen tukeen sekä huolehtia hallituksen lupaaman koulutustakuun toteutumisesta, ammatillisten opiskelupaikkojen riittävyydestä sekä oppisopimuskoulutuksen kehittämisestä houkuttelevammaksi.

Pääministeri Stubbin hallitusohjelmassa vahvistettiin, että oppivelvollisuuden pidentämistä koskeva uudistus toteutetaan siten, että kustannukset eivät ylitä aiemmin sovittua 15 miljoonan euron enimmäismäärää. Tämä edellyttää lain uudelleenvalmistelua.

Kannustankin oppivelvollisuusiän nostamista esittänyttä opetusministeri Krista Kiurua kohdentamaan sovitut 15 miljoonaa euroa eniten tukea tarvitseville nuorille. Koko ikäluokkaan kohdistuva pakkovuosi vain siivoaa avuntarpeessa olevien ongelmat vuodella eteenpäin ilman, että varsinaisiin ongelmiin löydetään ratkaisua.

Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään nuorta työelämän ulkopuolelle. Ylimääräinen pakkovuosi tai koko ikäluokan maksuttomat oppikirjat eivät kuitenkaan palauta vuosia pinnannutta takaisin koulunpenkille. Kannettu oppilas ei koulussa pysy.

Oppivelvollisuusiän nostamista koskeva lakiluonnos on kerännyt asiantuntijoilta kritiikkiä. He eivät ole pitäneet sitä tehokkaana tapana ehkäistä syrjäytymistä.  Kiurun esitys ei edistä nuorten asemaa, mutta kasaa mittavia lisäkustannuksia kunnille.

Ilman peruskoulun jälkeisiä opintoja jää vuosittain noin 3700 nuorta. Olisi järkevämpää auttaa täsmäkeinoilla juuri niitä nuoria, jotka oikeasti apua tarvitsevat, kuin kuluttaa valtavasti verorahaa koko ikäluokan oppivelvollisuuden pidentämiseen. Uskon, että yksilölliset keinot olisivat paitsi kustannustehokkaampia myös todennäköisesti auttaisivat syrjäytymisvaarassa olevia nuoria paremmin.

Julkaistu Aamulehdessä 25.6.2014